torstai 8. elokuuta 2013

Anja Snellman: Parvekejumalat

Vinkkaaja: Tiina
  • Julkaisuvuosi: 2010
  • Sivumäärä: 316
  • Juoni: Romaanin tapahtumat sijoittuvat nykyajan Suomeen. Ajatuksia herättävä kirja kertoo kahden eri kulttuurin puristuksessa olevasta teini-ikäisestä somalitytöstä ja kovia kokeneesta nuoresta suomalaisnaisesta, jotka molemmat ovat islamilaisia, tahtomattaan ja vapaaehtoisesti. Kirjan edetessä sukelletaan yhä syvemmälle sekä kummankin henkilökohtaiseen elämään että islamin kiemuroisiin sääntöihin, jotka ovat toiselle helpotus ja toiselle kirous.

Parvekejumala on samalla julma ja herkkä kertomus kahdesta hyvin erilaisesta, mutta kuitenkin niin samanlaisesta naisesta: Anis F:stä ja Alla-Zahrasta. Kumpikin heistä etsii elämälleen tarkoitusta.

Anis F on somaliperheen teini-ikäinen tytär, joka yrittää tasapainotella kahden kulttuurin ja kahden kodin välillä. Asiat, jotka ovat suomalaistytöille itsestäänselvyyksiä, vaativat Anikselta suurta ponnistelua ja oveluutta. Älykkyyden korostaminen on rikos ja uteliaisuus rangaistavaa. Asioiden kyseenalaistaminen - varsinkin uskonnollisten - on jo syntien synti. Naisen paikka on kotona huolehtimassa isistä ja veljistä, eikä siitä neuvotella. Paitsi että Anis yrittää. Hän yrittää niin, että poskipäät ovat mustelmilla ja valehtelusta tulee hengissäsäilymisen ehto.

Alla-Zahralla - entiseltä nimeltään Alla Pohjola - on takanaan taas tyystin erilainen menneisyys syntyperäisenä suomalaisena. Siihen kuuluu taiteilijavanhempien vapaan elämän sietäminen, päihteiden sävyttämä nuoruus, kaksilahkeisten pyöritys ja anarkismi. Alla-Zahra tietää kaiken talonvaltauksista, itsensä lävistämisestä ja halusta saada turvallisuutta ympärilleen. Sitä ei boheemi äiti osaa Alla-Zahralle antaa.

"Allan ottamat tatuoinnit ja lävistykset olivat äidin mielestä tietenkin ihan okei, ja äiti olisi maksanutkin niitä, mutta Alla ei halunnut. Miksi sä haluat maksaa sen, että mä rei'itän ja merkkaan ja telon itseni? Haluatko sä ostaa mulle paremman veitsen jolla mä voin tyylikkäämmin viillellä kylkiäni? Kauniimman stendarin, jolla mä polttelen kynnenpäät ja käsivarren sisäpintoja? Äiti miksi sä et jätä mua rauhaan?

Jätti se. Lopulta. Se jättää. Alla liittyy viimein johonkin sellaiseen mihin äiti ei kerta kaikkiaan voi tulla mukaan."

Ja siihen johonkin liittyvät burkat ja huivit. Ja sitä vapautta julistava äiti ei vain voi ymmärtää, mikä on Alla-Zahran tarkoituskin.

Romaanin alussa Anis F ja Alla-Zahra eivät ole missään kytköksissä toisiinsa, mutta kirjan edetessä heidän elämänsä alkavat kietoutua yhteen monien sattumusten summan tuloksena. Sitä mukaa, kun Alla-Zahra vetää huivia tiukemmin päänsä ympärille, alkaa Anis F vastaavasti höllätä sitä, kunnes jotain peruuttamatonta tapahtuu. Uskonnosta huolimatta tai juuri sen takia ihminen on toiselle susi.

Kirjailijan kerronta on aukkoista, eikä romaania ole tarkoitettu kevyeksi sunnuntailukemiseksi. Snellman ei päästä lukijaa helpolla kuvailemalla tarkasti julmuuksia, mitä naiset ovat joutuneet tai joutuvat kokemaan. Tabuja ei tässä kirjassa ole: nuorten tyttöjen ympärileikkauskin kuvaillaan niin tarkasti, että lukijana tuntuu joutuvansa melkein itse seuraamaan tapahtumaa vierestä. Lisäksi kirjailja käyttää paljon vastakkaisuuksia: miehet ja naiset, Suomen vapaa ilmapiiri ja islamin tiukka kuri, sisäinen ja ulkoinen koti ja muu maailma. Autenttisuutta on yritetty luoda käyttämällä paljon somalinkielisiä ilmauksia, mutta omasta mielestäni ne alkavat lähinnä häiritä, kun niitä ei ymmärrä. Jääkö lukijalta joitakin oleellisia asioita aukeamatta?

Teemaksi nousee mielestäni ihmisten kokema erilaisuus ja erilaisuuden pelko, johtuu se sitten kulttuurista tai ihmisen omasta sisäisestä maailmasta. Myös vapaus on vahvasti esillä ja se, mitä se loppujen lopuksi on tai mitä se ei ole. Tyylilleen uskollisena Snelllmanin punaisena lankana on myös naisen asema, ja hän haluaakin nostaa esille sen epäkohtia. Poissa silmistä, poissa mielistä -periaate heitetään kerralla romukoppaan.

Suosittelisin kirjaa sellaisille lukijoille, jotka ovat uteliaita ja valmiita kurkistamaan sellaisten asuntojen sisälle, joista normaalisti vaietaan ja joissa tapahtuu länsimaalaisen näkökulmasta täysin ymmärtämättömiä asioita. Snellmanin tarkoitus on ravistella, ja siinä hän onnistuukin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.