keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Marita Moring: Lupa omaan elämään

Vinkkaaja: Petra
  • Sivumäärä: 157
  • Julkaisuvuosi: 2008
  • Sisältö: Lupa omaan elämänään - Ulos uhrautumisesta on omakohtainen kertomus kirjan kirjoittajan kasvamisesta ensin toisten auttajaksi, täydelliseksi ja ihanteelliseksi uhrautujaksi ja sitten siitä pitkästä matkasta, jonka aikana hän oppi pois näistä tuhoisista tavoista. Kirjoittaja on toiminut muun muassa työnohjaajana ja kirjassa on paljon esimerkkejä myös muiden ihmisten elämästä. Hänen viestinsä on, että oman elämänsä voi saada takaisin. Avaimina siihen ovat oma oivallus, päätös muutoksesta, itsensä hyväksyminen ja arvostaminen sekä itseymmärrys.
Löysin tämän kirjan eräästä blogista, jonka kirjoittaja oli niin vaikuttunut lukemastaan, että hänen kirjoituksensa innosti minutkin hakemaan tämän kirjastosta. Näin jälkeenpäin en osaa ihan eritellä, mikä tässä aiheessa kiinnosti minua erityisesti. Termistä uhrautuja tulee itselleni ensimmäiseksi mieleen lähinnä perinteinen marttyyrityyppi. Pian kirjan käsiini saatuani ymmärsin kuitenkin, että kyse on paljon enemmästä. Kirjassa kuvataan uhrautujien tapoja myös seuraavasti: muiden tarpeiden täyttäminen ja odotusten mukaan eläminen, oman persoonallisuuden häivyttäminen, itsensä ohittaminen sekä omien tarpeiden laiminlyönti. Näitä toimintatapoja moni tunnistanee helposti itsessään tai lähipiirissään, mittakaava tietysti vaihtelee.
"Koulutettavieni ja ohjattavieni kanssa olen havainnut, kuinka tiukassa mallit ja käsitys itsestä ja omista valinnanmahdollisuuksista ovat ja kuinka suremattomat surut, pettymykset ja toteuttamatta jääneet haaveet ovat estäneet elämistä. Kun sisäinen vapaus puuttuu, ihminen on kuin oma vankinsa. Hän voi huonosti, mutta ei tiedä miksi. Tapaan jatkuvasti heitä, jotka neli- tai jopa seitsemänkymppisinä etsivät vastauksia kysymyksiin: Kuka oikein olen? Miksen tiedä mitä itse haluan? Miten minä opin rakastamaan itseäni? Miten voisin olla kokonainen?"
Kirjan alkupuolella kirjailija profiloi uhrautumisen Suomessa erityisesti naisten ongelmaksi ja hän tuokin esipuheessa esiin menneiden sukupolvien vaikutuksen nykyihmisten elämään. Viime vuosisadan sotien surut ja traumat vaikuttavat edelleen ja ovat tehneet Suomesta henkisesti vahvojen naisten maan, jossa oma hyvinvointi on perinteisesti pistetty syrjään.
"Naisille tyypillisenä pidetyt ja osittain todelliset ominaisuudet ovat melko pitkälle samoja, mitä yleensä esiintyy orjilla ja palvelijoilla suhteessa isäntiinsä. Naisten empaattisuus, sosiaalinen huomiokyky ja toisten ihmisten tunteiden herkkä tajuaminen --- ovat ominaisuuksia, jotka syntyvät ihmisissä, jotka joutuvat elämään toisten ehdoilla ja myötäilemään näiden ihmisten pieniäkin mielentilan vivahteita, pärjäämään ja tulemaan hyväksytyksi. Naisten saama kasvatus, olkoonkin että se jossain suhteissa johtuu alistetusta asemasta, on ehkä ollut omiaan luomaan näitä myöteisiä ominaisuuksia heissä."
Kirjassa oli muutamia kohtia, joissa mielestäni oli pistetty mutkat suoriksi enkä ole ihan varma hyväksyisikö tämänhetkinen länsimainen psykologiasuuntaus niitä. Toisaalta niin moni muu kohta kirjassa oli täydellisen järkeenkäypää ja loogista, että mahdolliset muutamat epäloogisuudet eivät häirinneet ainakaan itseäni.

Kirjan luvuilla on painavia otsikoita, joiden alla käsitellään muun muassa ihmisten sisäisiä vankiloita, arvottomuutta, heikkoa itsetuntoa ja toiseutta, näkymättömyyttä ja fyysisiä kipuja. Teksti on todella sujuvaa ja juttua eteenpäin vievää, ja kirjan suorastaan luistelee läpi muutamassa illassa. Alkuosa kirjasta käytetään uhrautumisen kuvaamiselle eri näkökulmista, sen syihin ja käytöksen motiiveihin. Kirjaan poimitut elävän elämän esimerkit ovat mielenkiintoisia ja avaavat uhrautumisen ongelmallisuutta ja seurauksia. Kirjassa kuvataan monia erilaisia uhrautumisen ilmenemistapoja ja niiden laaja kirjo onkin hämmästyttävä.
"Liiallisella toisten huomioon ottamisella ja äärimmäisellä tahdikkuudella on aina hintansa. Ihmisestä tulee toisten miellyttäjä ja samalla kynnysmatto, joka alistuu melkeinpä mihin hyvänsä ihmissuhteissaan. Vanhasta tottumuksesta ja tilanteen tuttuuden vuoksi hän helposti valitsee seurustelusuhteita, joissa hän saa olla toisena. --- Joku avioliitossa elävä saattaa pohtia omaa ja miehen rahankäyttöä ja havaita perheen rahojen menevän miehen kalliisiin harrastuksiin. Tai hän uhrautuu penkkiurheilijaksi, sillä yhdessä vietettyä aikaa ei muuten löytyisi lainkaan. Uhrautujan on syytä herätä. Useimmiten se tapahtuu silloin, kun itsestä alkaa löytyä piireitä, joita on vaikea hyväksyä: katkeruutta ja kateutta sitä mitä muille on antanut, joskus jopa pahansuopuutta, tai takertumista omiin lapsiin. Joskus havahtumiseen riittää se, että on tosi paha olla ja elämästä on kaikonnut maku."
Kirjan puolen välin paikkeilla kirjailija alkaa tuoda esille asioita, joiden avulla voi päästä irti tuhoisasta uhrautumisesta. Kaiken avain on havaita oman käytöksen vaikutus ja yhteys omaan olotilaan. Pikalääkettä tai patenttiratkaisua kirjassa ei kuitenkaan tarjota vaan kerrotaan lähinnä keinoja, jotka auttavat poisoppimisessa. Loppujen lopuksi tavat, joita kirjailija esittelee - mm. terapia, meditaatio, itsensä etsiminen ja löytäminen, omien tunteiden ilmaiseminen, luova toiminta - ovat aika tavallisia keinoja käsitellä pahaa oloa. Kirjan alkuosa loi lukijalle jonkin verran odotuksia kirjan loppua kohden ja ne eivät mielestäni ihan täysin täyttyneet. Tämä kirja ei kuitenkaan ole fiktiota, joten kirjailija ei voi apukeinoja päästäänkään keksiä eikä helppoja ratkaisuja ole. Loppujen lopuksi kirja antaa hyvät suuntaviivat lukijalle ja asioiden jatkotyöstämiselle. Kirjan loppu on lohdullinen, sillä kirjoittaja saavuttaa rauhan oman itsensä ja elämänsä kanssa.

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa? Suosittelen kirjan lukemista ihan kaikille, joita aihepiiri vaan kiinnostaa ja erityisesti tietysti niille, jotka ovat joskus pohtineet ovatko he uhrautujia. Minusta tuntuu, että Suomi on puolillaan erilaisia ja eritasoisia uhrautujia, joten vaikka ei itsessään näitä käyttäytymismalleja tunnistaisikaan, niihin varmasti törmää muissa ihmisissä. Ihmisten kanssa työskenteleville tämä on hyvä opus, sillä se auttaa ymmärtämään monien päältä katsoen omituisia käyttäytymismalleja.

Mielestäni tämän kirjan pitäisi itse asiassa sisältyä peruskoulun terveystiedon oppimäärään, sillä jokaisen olisi hyvä tietää tästä aiheesta. Ehkä sillä tavalla voitaisiin vähentää ihmisten pahoinvointia, johon tuntuu törmäävän nykyään niin monessa paikassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.