lauantai 23. marraskuuta 2013

Niina Hakalahti: Hengenahdistusta

Vinkkaaja: Tiina

  • Julkaisuvuosi: 2004
  • Sivumäärä: 284
  • Juoni: Kirja kertoo kuplivasti 29-vuotiaasta  Sannasta, joka yrittää luovia sekä ulkopuolelta tulevien että oman päänsä sisäisten vaatimusten ristiaallokossa. Mitä tehdä, kun korkeakoulutetun pätkätyöläisen hippimiesystävä Pete ei mahdukaan samaan veneeseen vaan keikuttaa sitä pahasti ja 30-vuotissyntymäpäivä hiipii vääjäämättä lähemmäs vaatien selitystä sille, miksi sen ikäisen naisen elämä on yhä edelleen vuokra-asumista, rahan kanssa kitkuttelua, avomiehen kanssa soutamista ja huopaamista ja no, elämässä ajelehtimista?

Hengenahdistusta-romaani kertoo keveän koomisesti noin 30-vuotiaan Sannan kamppailusta arjen ja ihmissuhdekuvioiden keskellä. Sinänsä voisi ajatella, että taas joku vouhottaa siitä, miltä tuntuu, kun suhde ja elämä ylipäätään eivät etene, mutta Hakalahden luomat erikoiset hahmot ja tapahtuvat tekevät kirjasta mielenkiintoisen.

Sannan avomies Pete ei olekaan  mikä tahansa mattimeikäläinen vaan pesunkestävä hippi, joka etsii hinnalla millä hyvänsä valaistusta. Ja tähän henkiseen matkaan niinkin arkiset asiat kuin opintojen eteneminen tai laskujen maksaminen eivät kuulu. Eikä aina edes Sanna.

Sanna taas on nainen, johon melkein kuka tahansa voisi samastua: hän yrittää hoitaa oman työnsä kirjoittajapiirien vetäjänä hyvin ja samalla raahata oikeasta elämästä vieraantunutta Peteä perässään.  Ja siitähän se soppa syntyy, kun Pete ei suostukaan Sannan tavallisen elämän vaatimuksiin ja Sanna ei kestä Peten päämäärätöntä hyörimistä. Näiden lisäksi pitäisi näyttää muiden silmissä tehokkaalta ja tasapainoiselta, voittamattomalta supernaiselta ilman herkkyydestä kertovia heikkouksia. Aikamoinen urakka yhdelle ihmiselle.

Teoksen huumori tulee ilmi henkilöiden tekojen kautta, ja ne kerrotaan melko minimalistisesti vain toteamalla. Tästä ilmaisutavasta tulee mieleen Anna-Leena Härkösen romaanit, vaikka Hakalahti ei onnistukaan siinä ihan samalla tavalla kuin guru itse.

"Sanna polki kotiin ajatuksissaan. Mieleen tunki väkisin lause, joka oli hänen mottonsa ennen Peteä: Miksi ei voisi rakastaa yhtä aikaa koivumaisemaa ja mäntymaisemaa? Myöhemmin hän oli polttanut muistikirjan, johon oli koonnut ajatuksia vapaasta parisuhteesta.
Ikkuna oli jäänyt auki ja sisällä oli tutun kylmää. Seinälle ripustetusta ruusukimpusta oli tippunut kuivia lehtiä sängyn päälle. Misse ja Mooses olivat riehuneet ja tiputelleet tavaroita työpöydältä. Sannan työpapereiden mukana lattialle oli tippunut myös valokuva-automaatilla hänestä ja Petestä otettu kuva. Jompikumpi kissoista oli raahannut siansydämen suoraan Peten naaman päälle. "

Hengenahdistusta-romaanin teema on mielestäni nuoren (tai ei enää edes niin nuoren) aikuisen ajelehtiminen kiireisessä mulle-kaikki-heti-nyt-maailmassa ilman selkeää päämäärää. Vaihtoehtoja on paljon, mutta niiden epämääräisyys ja houkuttelevuus tuohoavat turvallisuudentunnetta. Tavallinen elämä tuntuu utopistiselta. Ja tästä seuraa nimenomaan sitä hengenahdistusta. Lukija saa tuta, miltä tuntuu, kun oikein mistään ei saa kiinni ja ainoa varma asia on epävarmuus.

Lukija saa teoksen teemasta paljon ajateltavaa varsinkin, jos hän sattuu olemaan lähellä päähenkilön ikää ja samaa elämäntilannetta. Suosittelisinkin kirjaa juuri näihin kategorioihin itsensä luokitteleville. Vaikea teema on kuitenkin kiedottu kepeään ja koomiseen ilmaisutapaan, mikä tekee kirjasta melko nopeasti hotkaistavan välipalakirjan.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.