perjantai 28. helmikuuta 2014

Jude Deveraux: Ylämaan lumous

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: 2000 (suomennos 2001)
  • Sivumäärä: 317
  • Juoni: Nuori ja rikas Temperance O'Neil taistelee tasa-arvon ja huonossa asemassa olevien naisten puolesta 1900-luvun alun New Yorkissa, kun hänen uusi isäpuolensa pakottaa hänet muuttamaan Skotlantiin. Siellä hän joutuu vastentahtoisesti osaksi isäpuolensa juonittelua ja New Yorkiin paluun ehtona hänen tulee löytää vaimo isäpuolen niinikään vastentahtoiselle veljenpojalle Jamesille.
Tartuin tähän kirjaan alunperin siksi, että se sijoittuu Skotlantiin, jota fanitan kovasti. Myös ajankohta eli 1900-luvun alku kiinnosti minua. Valitettavasti kumpaakaan ei erityisemmin esitelty kirjassa, vaan paikka olisi voinut olla melkein missä tahansa maaseudulla ja aika mikä tahansa mennyt ajankohta.

Tämän tyyppisissä kirjoissa merkittävämpiä ydinasioita lienevätkin tapahtumat sekä tunnepuoli. Kirjan juoni oli varsin kekseliäs eikä kirjan alussa pystynyt päättelemään mihin tilanteeseen tarina tulisi loppumaan (lukuunottamatta sitä perinteistä ennalta arvattavaa rakkaustarinaa, tietenkin). Temperancen tehtävä löytää Jamesille vaimo oli vähintäänkin haasteellinen ja tarina sai uusia ulottuvuuksia pitkin matkaa. Tässä ei todellakaan menty siitä missä aita oli matalin, ja vaan kaikissa erikoisissa juonenkäänteissään kirja oli aika miellyttävää luettavaa.
- Mikä sinua oikein riepoo tänään, nainen? James kysyi hiljaa.
Temperance ei kertoisi Jamesille totuutta, sitä että oli koko matkan ylös vuorelle ajatellut Jamesin isoäidin kauheaa elämää uhkapelurimiehen rinnalla ja naisen hautaamista siunaamattomaan maahan. Rauhaton sielu, taatusti. Temperance ei olisi yllättynyt, vaikka hänelle olisi kerrottu naisen kummittelevan talossa, jossa tämä oli ollut niin kovin onneton.
- Kummitteleeko talossasi?
- Varmasti, ja aaveet voivat hyvinkin olla miellyttävämpää seuraa kuin sinä.
Temperance nauroi, suoristi jalkansa ja nojautui taaksepäin käsiensä varaan kohottaen kasvonsa kohti aurinkoa.
- Vilkaisisin oikeastaan ihan mielelläni sitä sinun kirjanpitoasi, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan.
- Suutelisin jalkojasi, jos hoitaisit sen puolestani. Jamesin ääni madaltui.
En osaa päättää oliko kirja näennäisesti feministinen ja todellisuudessa sovinistinen vai näennäisesti sovinistinen ja todellisuudessa feministinen. Yhdellä lukukerralla en pysty päättelemään mikä kirjailijan taka-ajatus on ollut. Toisaalta Temperance kuvataan aikaansa edellä olevana feministinä ja toisaalta kirjan sovinistisessa maailmassa hän myös ajoittain käyttäytyy (ylpeydestä, sanotaan) itseään alentavasti ja typerästi. Se ärsytti lähes viimeisille sivuille asti, jotka eivät onneksi päättyneet siihen, että Temperance olisi aikansa mukaisesti alistunut muiden tahtoon.

Kieleltään kirja ei ollut mikään mestariteos, mutta ajoittain teksti oli viihdyttävän nokkelaa. Joudun antamaan kirjalle miinusta toisinaan ontuvasta käännöksestä. Esimerkiksi lauseet "täällä tuntui aina joko satavan tai hankkivan sadetta" ja "ehkä hän suunnittelee käyttää taskurahojaan" eivät ehkä ole kieliopillisesti suorastaan virheellisiä, mutta ilmaisut ovat sen verran vieraita ainakin minulle, että jouduin pysähtymään hetkeksi miettimään mitä näillä tarkoitetaan. Vastaavia tapauksia oli muitakin, mutta ei onneksi niin paljoa, että ne olisivat häirinneet lukemista (oikeastaan niitä oli ihan hauska bongata ja miettiä miten asia olisi pitänyt ilmaista).

Tämä kirja sopii hyvin niille, jotka kaipaavat kevyttä lukemista ja hyvää tunnepitoista tarinaa, mutta eivät häiriinny pienestä epärealistisuudesta tai naisten ja miesten epätasa-arvoisuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.