sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö


Vinkkaaja: Leena
  • Sivumäärä: 305
  • Julkaisuvuosi: 2011
  • Juoni: Omaelämänkerrallinen tarina Karin Ehrnroothin lapsuudesta ja nuoruudesta. Kasvutarina aikuiseksi kasvamisesta hieman haastavista lähtökohdista käsin.
Laitoin tämän kirjan tunnisteeksi elämäkerran. Sitä tämä ei kuitenkaan aivan varsinaisesti ole. Kirja on omaelämäkerrallinen, mutta romaani kuitenkin. Karin Ehrnrooth on jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin vanhin tytär. Hänen lapsuuteensa vaikuttikin vahvasti isän sotilastausta ja sodasta selviäminen. Sodan aiheuttamat traumat jäivät kuitenkin taka-alalle, koska perheen äiti kärsi huomattavasti suuremmin omista traumoistaan.

Vinoon varttunut tyttö on mielestäni hieman (tai enemmänkin) terapiamielessä kirjoitettu kirja. Asiat esitetään vain Karinin itsensä näkökulmasta ja hänen kokemuspiiristään käsin. Mielenkiintoista olisi kuulla muidenkin perheenjäsenien näkökulmia aiheeseen. On todellinen totuus sitten mikä tahansa, ovat Karinin kokemukset olleet todella rankkoja. Lapsi/nuori nainen joutui elämään selkeästi äitinsä varjossa. Ottamaan vastuuta äidistään ja myös äidille kuuluvista tehtävistä. Äitiä kuului ymmärtää ja hänestä kuului huolehtia. Karin ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt, miksi asiat olivat äidille niin vaikeita. Tämä aiheutti hänelle suurta henkistä ristiriitaa.
Mihin äiti meni? Vieraat olivat saapuneet jo kauan sitten. Missä ihmeessä äiti oikein oli? Mitä hän puuhaili? Pukeutuminen ei kai millään voinut kestää näin kauan. Missä ongelma oikein oli? --- ---
Minä olin kuin pieni sirkuspuudeli. Otin vastaan emännälle tarkoitettuja kukkia. Etsin kuumeisesti maljakoita kaapista. Asettelin suklaarasioita salin pöydälle.
Tässä romaanissa on paljon muisteluita ihanista lapsuuden päivistä. Siitä, kuinka aurinko paistoi ja isän kanssa oli hyvä tehdä asioita. Enemmän romaanista kuitenkin löytyy katkeria, synkkiä ajatuksia lapsuudesta ja vääryyksistä, mitä tapahtui. Ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kokemisen tunteista. Henkisestä pahoinvoinnista. Kirjassa on paljon suoria lainauksia Karinin päiväkirjoista ja muistikirjoista. Vanhetessaan Karinin henkinen paha olo kasautuu ja kasautuu ja lopulta se muuttuu myös fyysiseksi. Karin, kuten niin monet muutkin, oppii hallitsemaan kehoaan ruoan avulla. Loppua kohden kirja käykin todella ahdistavaksi lukea. Koin pahaa oloa siitä, kuinka pahasti pieleen ihmisen elämä voi mennä. Kuinka suuri arpapeli siitä, mihin perheeseen syntyy, vaikuttaa niin paljon myös aikuisuuteen.

Laitoin tunnisteeksi myös kasvutarinan. Kirja on mielestäni myös sitä. Karin kasvaa aikuiseksi, myös henkisesti. Hän taistelee syömishäiriöiden kanssa ja oman lapsuutensa hyväksymisen kanssa. Ja lopulta hän saa henkisen yliotteen asioista:
Voin nähdä jotain muutakin: en enää ole kovin vinoon kasvanut, "virheellinen", eivätkä ne virheet, joita minulla todellisuudesa on ja joista tuskin pääsen eroon ole enää kovinkaan tärkeitä. Minulla on takanani jo kokonainen elämä, ja tunne siitä on toisinaan valtava. The dying game ei onnistunut. Minä saan edelleen olla olemassa. Minä sain jäädä, minusta ei tullut kellastuvaa lehtiuutista, joka kertoo traagisesta ja turhasta kuolemasta.
Vaikkakin koin tämän kirjan ahdistavana, pidin siitä jollakin tavalla kuitenkin. Tekstillisesti kirja ei ollut mielestäni parhaasta päästä. Eteneminen oli välillä hieman tökkivää ja kieli ei jotenkin osunut. Toki osuutensa asiaan voi olla siinä, että kirja on suomennettu ruotsista. Mikään suuri lukuromaani tämä kirja ei ole, mutta lukemisen arvoinen kuitenkin.

En osaa suositella tätä kenellekään erityisesti. Lukemisen arvoinen kirja tämä kuitenkin ehdottomasti on. Kirja ei ole helppo eikä kevyt. Enemmänkin synkkä ja raskas. Mutta jokin juttu tässä on. Itse pidin myös lapsuuden maisemien ja asioiden kuvailuista, siitä millaisia asiat olivat Karinin lapsuudessa. Nykypäivän lapsilla asiat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Ei ole enää kovinkaan montaa kauppa-autoa. Koulujärjestelmä on muuttunut. Ja niin moni muukin asia.  

Tämä oli kirja, joka jätti ainakin tälle lukijalle hieman hämmentyneen olon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.