sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Marko Hautala: Unikoira

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 266
Juoni: Romaani kertoo Joonaksesta, joka vaikean eron jälkeen yrittää löytää itsensä sisältä vielä edes jotain elämään viittaavaa erikoisen eidolon-terapian avulla. Terapia ei tunnu heti tuottavan tuloksia, mutta samaan aikaan Joonaksen työpaikalla alkaa tapahtua selittämättömiä ja pelottavia asioita. Samaan syssyyn esiin putkahtaa vielä miehen vanha nuoruudenystävä Jyri, joka ei epäröi kritisoida kaikkea tavallisuutta - ja niin myös Joonasta itseään. Vähintäänkin kyseenalainen terapia vetää Joonaksen syvyyksiinsä, ja tämä alkaa nähdä hypnoosissa erikoisen koiran, joka yrittää johdattaa häntä johonkin. Tapahtumat alkavat syöksyä kohti vääjäämätöntä, ja psyyke ei enää tiedä, onko kyseessä vilkas mielikuvitus vai ihan jotain muuta.

Joonas on mies, joka voisi olla kuka tahansa meistä yli 30-vuotiaista, jotka ovat omistaneet elämänsä
opiskelulle sekä hyvän työn ja parisuhteen metsästykseen. Kunnes käykin niin, että ero tulee niin että heilahtaa ja elämästä katoaa kaikki elämisen arvoinen, eikä enää oikein tiedä, miksi jaksaa raahautua joka päivä töihin ja yrittää. Samaan aikaan, kun Joonas käy kummallisessa terapiassa, jonka naisvetäjä vaikuttaa häneen magneetin tavoin, työpaikalla alkaa tapahtua outoa ilkivaltaa, esimiehen psyyke pettää ja sähköpostiin ilmestyy outo kuva. Joonas jotuuu vedetyksi mukaan johonkin kummalliseen, voimakkaaseen sekä vaaralliseen ja jo kauan sitten alkaneeseen manipulaatiopeliin, jossa melkein jää kakkoseksi.

Hautalan ansioksi on sanottava, että hänen kerrontansa luo kirjojen sivuille jännityksen, joka tuntuu pusertavana rintalastan alla ja on pakko lukea eteenpäin, miten käy. Jännitys on vielä pusertavampaa, kun tapahtumat liittyvät epävakaaseen psyykeeseen, eikä koskaan voi tietää, voisiko tällaista tapahtua oikeasti.

"Joonas ei ollut tajunnut, että hänen ja Fritzenin välissä oleva hahmo oli ihminen. Hän oli luullut sitä mauttomaksi puuveistokseksi.                                                                                                   
Mutta se oli alaston mies, selin Joonakseen. Hartiat kohoilivat kiivaasti. Hengitys kuulosti pinnallliselta. Huojuva valo paljasti hetkeksi kalpean, luomisen ihon, pingottuvat kylkiluut. Sivuilla olevien käsien sormet olivat kouristuneet kuin kynsiksi.                                                           
"Niin mautonta", Frizen sanoi ja kosketti poskessaan ammottavaa haavaa. Miehen paita alkoi olla nappirivin vasemmalla puolella enemmän punainen kuin valkoinen. Jostakin syystä veri ei levinnyt paidan oikealle puolelle. Näyssä oli outoa symmetriaa. Joonas ei voinut irrottaa katsettaan siitä. Silmäkulmastaan hän näki, että alastoman miehen pää tempoili puolelta toiselle. Nopea, nykivä liike."

Aloin lukea Unikoira-romaania ahneesti, koska Hautalan kirjat kuuluvat susoikkeihini, ja olenkin lukenut hänen kaikki romaaninsa. Kaikesta erikoisuudestaan, jonka siis lasken yleensä plussaksi, huolimatta teos jäi laimeahkoksi. Miksi? Ehkä siksi, että odotukseni olivat liian suuret. Vaikka takakannessa lukeekin: "Unikoira on taattua Hautalaa: monitasoinen psykologinen romaani, jossa arjesta tulee kauhutarina eikä mikään ole sitä, miltä näyttää", teos ei nostattanut samalla tavalla niskakarvojani pystyyn kuin jotkut hänen aikaisemmista romaaneistaan. Kirja on toki monitasoinen, ja se tekee siitä mielenkiintoisen, mutta lopullinen jäytävää kauhua aiheuttava silaus jää uupumaan.

Kirjan teemana on varmasti oman itsensä varjelu, ja jos tuntuu, että joku ei nyt täsmää, se joku ei silloin yleensä täsmääkään. Kirja leikittelee rajoilla ja niiden asetteluilla. Se myös kyseenalaistaa kaiken tutun ja turvallisen, johon ihmismieli on taipuvainen sortumaan luodakseen kuvan, että voimme hallita kaikkea, jos vain luomme tarpeeksi hyvät olosuhteet. Emme voi.

Suunnista kirjan luo, jos haluat keskittymistä ja  pohdintaa vaativaa kirjallisuutta. Kevyeksi iltalukemiseksi Unikoiraa ei voi suositella, mutta jos on tarvetta ravistella omia kuvitteellisia turva-aitojaan, tartu romaaniin ja hyppää Unikoiran kuljetettavaksi.                                                       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.