tiistai 29. huhtikuuta 2014

Taina Haahti: Koeaika

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: 2013
  • Sivumäärä: 403
  • Juoni: Lea Sarvenmaa on 47-vuotias liike-elämässä menestynyt nainen, joka valitaan Suomessa vuoden johtajaksi. Erinäisten tapahtumien johdosta hänet kuitenkin pakotetaan irtisanoutumaan työstään, jolle hän oli omistanut elämänsä. Yhtäkkiä hän on tyhjän päällä ja joutuu kohtaamaan elämänsä aikana tekemiään valintojaan. Hän pakenee ongelmiaan Pariisiin, jonne syyllisyys menneisyyden tapahtumista ja pahan kolauksen irtisanoutumisessa saanut itsetunto seuraavat häntä. 

Taina Haahti on siitä mielenkiintoinen kirjailija, että hän ehti tehdä kokonaisen uran liikemaailmassa ennen siirtymistään kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Siksi ei ole ihme, että hänen kuvailemansa bisnesihmiset ovat uskottavia ja moniulotteisia ja siksi niin mielenkiintoisia. Johtajien sielunelämästä kirjoittaessaan hän selkeästi tietää mistä kirjoittaa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että harmillisen usein johtajat esitetään suomalaisessa kirjallisuudessa stereotyyppisinä hahmoina, joiden on enemmänkin tarkoitus provosoida kuin kertoa tarinaa. Ainakin tältä minusta tuntuu. (Olen vieläkin näreissäni siitä kuinka yksiulotteinen hahmo esimerkiksi metsäteollisuusyrityksen johtaja Turo Miika Nousiaisen Metsäjättissä oli - vaikka kirja muuten olikin loistava).

Koeaika-romaani käynnistyy vauhdilla ja mielestäni merkittävimmät ja mielenkiintoisimmat tapahtumat tapahtuvat ensimmäisten sadan sivun aikana. Tarina nappaa mukaansa samantien, mutta käy kirjan keskivaiheilla vähän pitkäveteiseksi. Lea elää Pariisissa päämäärätöntä elämää, etsii nuoruuden tuttuaan, yrittää kirjoittaa kirjaa johtamisesta ja aloittaa epämääräisen suhteen amerikkalaisen urheilutoimittajan kanssa. Vaikka näistä syntyy ihan kiinnostavia tapahtumia ja kontrasteja (varsinkin tuosta suhteesta), muistan välillä lukemisen lomassa pohtineeni mihin tarina oikein etenee (ja eikö se voisi jo edetä).
Elämäntapaoppaat kehottavat tarttumaan hetkeen, mutta Lea ei tiedä mihin nykyhetkessä, läsnä olevassa, voisi tarrata. Kaikki siinä lipeää unohtumattomiin, osoittautuu huomisen lailla saavuttamattomaksi. Hän ei osaa. Hän on Pariisissa joutilaana ja toistaiseksi hänellä on tarpeeksi rahaa. Ja silti, joka kerta sähköpostin avatessaan hän toivoo löytävänsä sieltä kiinnostavan viestin, pyynnön tulla puhumaan, ehdotuksen ryhtyä hallitustyöhön, työtarjouksen, päivälliskutsun, tunnustelun tapaamiseen. Että tietäisi mihin mennä. Pystyisi kiinnittymään johonkin. Saisi ajelehtimiselleen rajat. Suunnitella hän osaa. Pohjustella, taustoittaa, kehittää, rakentaa, arvioida. Unohtaa itsensä keskittymällä asioiden junailuun, muuttamiseen, liikkeeseen. Siinä hän on hyvä.
Nykyhetken rinnalla tarinassa paljastetaan traagista tapahtumaketjua Lean menneisyydestä. Se ja Lean syyllisyys tapahtuneista pitää yllä jännitystä kirjan loppuun saakka.

Lean pohdinnat elämänsä valinnoista ja suunnasta ovat mielenkiintoista luettavaa. Mielelläni olisin lukenut vielä enemmän pohdintaa johtajuudesta. Pariisin kuuluisat paikat vilahtelivat tapahtumien näyttämöinä ja se oli hauskaa, sillä pidän kovasti Pariisista.

Minulla on tapana merkitä kirjaan tarralapuilla pysäyttäviä ja havahduttavia kohtia sekä hyvin sanottuja lauseita. Tähän Haahdin kirjaan lappuja kerääntyi peräti tusinan verran, sillä hän osaa kuvailla asioita hienosti kuten esimerkiksi seuraavassa katkelmassa.
- Ei se ollut kuormurinkuljettajan syy. Siinä ei ollut edes suojatietä.
- Kävikö pahasti?
Elina nyökkäsi. - Eikä sen jälkeen mikään ole enää vastoinkäymiseltä tuntunutkaan. Tulivat tavallaan kaikki vastoinkäymiset kerralla kuitattua.
- Olin silloin kahdentoista, taisin jo sanoakin. Ja ajattelin Mikon haudalla, että onni on sitä kun on ongelmia.
Matkansa aikana Lea tekee isoja oivalluksia elämästä ja ihmisenä olemisesta. Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa, mutta asioiden katuminen ei oikeasti johda mihinkään.

Koeaika sopii hyvin luettavaksi ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista ihmiskohtaloista. Uskoisin tämän kiinnostavan myös liike-elämästä kiinnostuneita ja johtajuuteen liittyviä asioita pohtivia. Kirjassa liikutaan paljon Pariisissa, joten voisipa tämä sopia myös Pariisiin intohimoisesti suhtautuvillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.