perjantai 16. toukokuuta 2014

Tuija Välipakka: Maailman vahvin tyttö

Vinkkaaja: Leena
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 278
Juoni:Aura on esikouluikäinen tyttö, jolla ei ole isää. Auralla on äiti, jota hän toisinaan pelkää. Lisäksi hänellä on Reetta, joka on melkein kuin sisko. Eräänä päivänä Aura karkaa esikoulusta ja päättää matkustaa yksin Jyväskylään. Reetta lähtee perään ennen kuin Auralle tapahtuu jotain pahaa, tai ennen kuin viranomaiset löytävät Auran.

6-vuotiaan lapsen näkökulmasta kirjoitettu romaani oli kerrassaan mielenkiintoinen kirja lukea. 6-vuotiaan Auran lisäksi omaa näkökulmaansa pääsi raottamaan myös teini-ikäinen Reetta. Kieli oli rehevää ja puhekielimäistä. Harvinaista kyllä, puhekielimäisyys ei tökkinyt tällä kertaa ollenkaan. Päinvastoin puhekieli sopi tähän kirjaan todella hyvin.

Itse aihe on rankka. 6-vuotias pelkää sitä, kun äidin kulmakorvat ovat koholla, ääni on korkea ja silmät kieppuvat. Lisäksi hän pelkää huostaanottoa, vaikkei oikein tiedäkään mitä se tarkoittaa. Aura joutuu ottamaan paljon vastuuta itsestään. Toinen suuri vastuunottaja on Reetta. Reetta joka käytännössä toimii Auran huoltajana. Reetta, jonka omat lapsuusvuodet ovat olleet todella rankkoja. Reetta, joka vihaa sossuja yli kaiken. Tämänpä takia itse on pärjättävä, tuli vastaan tilanne kuin tilanne.

Auran elämä koostuu itse kehitetyistä selviytymisstrategioista. Ihmiset, joiden nimessä on R-kirjain ovat hyviä ihmisiä. Maailmankaikkeus antoi merkkejä, jos asiat olivat hyviä jne.
Tippadippadei. Aura hypähtää ylös ja laulaa pikkuisen laulun. Aura nauraa tyhjälle rappukäytävälle. Aura on pikkuisen iloinen. Aurahan ei itke. Eikä kukaan tee kenellekään pahaa tahallaan, jos vahingossa tekee tai jos on metsä päässä, sitä ei lasketa. Niin että ollaanpas ajattelematta pahoja, ollaanpas muistelematta liikaa, Aura sanoi itselleen ja oli ihan reipas tyttö. Hän tarkisti, ettei sikarilaatikko ollut pudonnut housunkauluksesta. Ei ollut, siellä se matkusti piilossa ja turvassa sekin. Aura odotti vielä hetken, mutta kun maailmankaikkeus ei edelleenkään halunnut antaa kahta kolahdusta lisää, hän meni toisen kerroksen sijaan ulos. Siellä maailmankaikkeus antoi kolme rääkäisyä. Ensimmäinen rääkäisijä oli Ilo.

Kirjaa lukiessa, Aura ja myös Reetta saavat tuntemaan todella isoa myötätuntoa. Voi kunpa voisi mennä ja pelastaa kaikki tämän maailman Aurat ja Reetat. Samaan aikaan kirja antaa myös toivoa, heikoistakin olosuhteista voi ponnistaa ihan hyvin. Ja vaikka kirja kauhistuttaa ja hieman itkettääkin, niin Auran ajatusmaailma saa myös nauramaan ja hymyilemään. Tässä kirjassa on oivallisesti onnistuttu esittämään lasten sinne tänne hypähtelevät ajatusjuoksut.
Vasemmalle jää patsas, jossa miesjoukko kantaa tukkia ja kolme naista astelee onnenoksan kanssa suihkulähteen yllä. Oikealla törröttää liikennemerkki, joka kieltää. Aura pysähtyy merkin eteen ja kallistuu vinoon. Etpä ole kovin erikoinen, Aura sanoo merkille, etkö tiedä, että Suomessa on miljoona liikennemerkkiä ja joka toinen niistä on vinossa. Tämä luki lehdessä, ole hyvä ja tarkista, ellet usko. Oikaisisin sinut jos ehtisin, mutta minulla on kiire, hän sanoo ja juoksee eteenpäin. 
 Päällimmäiseksi ajatukseksi jää silti se, että voiko elämä tosissaan potkia päähän yhtä ihmistä niin paljon. Kuinka kaikki paha kertyykin samoille ihmisille. Mikä on päiväkodin ja koulun roolin. Pitäisikö Aurat ja Reetat huomata (no, pitäisi tietenkin), kuinka se tehtäisiin. Kuinka voitaisiin estää näin surulliset kohtalot.

Kirja päätyy kuitenkin hyvin. Tosin sekä Auran että Reetan tarina jää kesken. Epäselväksi jää, mitä tapahtuu vaikkapa seuraavana päivänä. Kirjan lopussa on kuitenkin positiivinen ja toiveikas vire.

Kenelle? Jokaisen ns. hyväosaisen ihmisen pitäisi lukea tämä. Tämä kirja kertoo sen, mitä elämä voi olla, jos ei ole saanut parhaita kortteja syntyessään. Jos olet töissä koulussa tai päiväkodissa, lue tämä. Jos satut olemaan sosiaalitoimistossa töissä, lue tämä ehdottomasti. Ja vaikket olisi mitään näistä edellisistä, on tämä kirja silti kirja, johon kannattaa tarttua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.