maanantai 23. kesäkuuta 2014

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 437
Juoni: Tulvaniitty kertoo kahdesta toisilleen läheisestä intialaisesta veljeksestä Subhashista ja Udayanista. Veljekset ovat lapsena melkein toistensa kopiot, ja he tekevätkin kaiken yhdessä, mutta sitten elämä alkaa
heitellä veljeksiä eri suuntiin. Subhash lähtee opiskelemaan Yhdysvaltoihin, ja kiihkeä Udayan liittyy poliittisessa sekasorrossa olevan Intian naksaliittipuolueeseen eli kommunistiseen liikkeeseen. Veljesten sidos katkeaa, mutta jossain vaiheessa Subhash saa selville, mitä hänen veljelleen on käynyt, ja palaa kotikaupunkiinsa Kalkutaan, jossa häntä odottavat murtunut Udayanin vaimo Gauri ja veljesten etäiset vanhemmat. Erinäisten mutkien kautta raskaana oleva Gauri päätyy Subhashin mukana Yhdysvaltoihin, ja siellä kumpikin alkaa elää omaa elämäänsä, vaikka alussa tarkoitus onkin pysyä yhdessä.

Romaanissa seurataan tapahtumia aina veljesten lapsuudesta elämän loppupuolelle saakka. Tapahtumia seurataan lähinnä rauhallisen ja harkitsevaisen Subhashin näkökulmasta, mutta kirjan edetessä myös muut, kuten Gauri ja hänen tyttärensä Bela, saavat äänensä kuuluviin. Romaani on siitä erikoinen, että siihen on mahdutettu valtava määrä eri elementtejä: Intian 1960-luvun poliittista epävakautta ja tapakultturia, veljesten henkilökohtaista elämänkulkua, ihmiskohtaloita, epätoivottavaa vanhemmuutta, ulkopuolisuuden tunteita ja sopeutumisen vaikeutta. Omasta mielestäni Lahiri olisi voinut keskittyä vain joihinkin asioihin, mutta toisaalta jokaisen elämänkaareen liittyy paljon eri tapahtumia ja ihmisiä.

Tulvaniitty-romaanin kerronta on osittain hyvin aukkoista ja nopeatempoista, ja monesti isoja elämäntapahtumia vain mainitaan. Kerronta on myös melko hillittyä, mutta välillä Lahiri saa tarkoilla kuvailuillaan imaistua keskelle Intian toreja ja katuja, jossa tuoksuvat mausteet tai erikoiset kasvit ja kukat. Lahirin tyyliin kuuluvat myös runsaat takaumat, vaikka hän kertookin tapahtumia lähinnä kronologisessa järjestyksessä.

"Kun taksi kääntyi Baburam ghosh Roadilta pienen moskeijan eteen, Subhashista tuntui, että pitkittynyt matka päättyi aivan liian pian. Taksi pääsi nipin napin eteenpäin, ja piti vähältä, etteivät sen kyljet raapiutuneet katua reunustaviin muureihin. Subhashin sieraimiin löyhähti hänen kotikulmiensa hapan, mädäntynyt haju, hänen lapsuutensa haju. Seisovan veden haju. Levän ja avoviemärin lemu.
 Heidän lähestyessään lampia Subhash totesi, että hänen jättämänsä pienen talon tilalle oli tullut jotain komeaa ja kömpelöä. Osa rakennusteineistä oli yhä paikoillaan, mutta ilmeisesti laajennustyöt olivat valmiit. Talon takana näytti kasvavan palmuja. Mutta se mangopuu oli poissa, jonka tummat oksat ja lehdet olivat varjostaneet talon alkuperäistä kattoa.
--- Näillä syrjäkulmilla Subhash ja Udayan olivat leikkineet lapsina. Täällä he olivat piirtäneet ja tehneet laskutehtäviä hiilellä tai saviruukun sirpalella. Täällä Udayan oli juossut ulos silloin ku heitä oli käsketty pysymään sisällä koko päivän ja pudonnut lankulta ennen kuin pihan betonipäällyste oli kuivunut." 

Rakenteellinen erikoisuus on myös se, että Gaurin saadessa puheenvuoron ja hänen siirryttyä muistelmiin, jotka liittyvät Udayaniin ja heidän rakkaustarinansa alkuun, myös kerronnan aikamuoto hyppää imperfektistä preesensiin. Aivan kuin kirjailija haluaisi tuoda voimakkaasti esille sen, että vaikka kirjan loppupuolella Gauri elääkin jo vanhuuden päiviään, hänelle menneet tapahtumat ovat vieläkin väkeviä, vaikuttavia ja ennen kaikkea niin eläviä, että ne voisivat olla tätä hetkeä.

Vuoden 2013 Booker-palkinnon saajaksi ehdolla ollut Tulvaniitty on rohkea, tarkkanäköinen ja koskettava, vaikka ainakin minua tapahtumien yltäkylläisyys häiritseekin. Kenen sitten kannattaisi lukea kirja? Heidän, jotka ovat sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa. Suosittelen kirjaa myös heille, jotka janoavat runsaita tapahtumia, anarkistista politiikkaa tavallisen rivimiehen näkökulmasta ja vieraita kulttuureita.
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.