maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kåre Halldén: Samppanjaruhtinas

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: 2011 (suomeksi vuonna 2013)
  • Sivumäärä: 398
  • Juoni: Ruotsalainen Harald on viikonloppumatkalla Champagnen alueella ja vieraillessaan eräässä samppanjatalossa hän joutuu keskelle murhamysteeriä, jonka johtolangat vievät lukijan toisen maailmansodan kuohuihin. Viikonlopun aikana tapahtuu muitakin murhia, joita Harald alkaa selvittää ensimmäisen murhan uhrin lapsenlapsen Isabellen kanssa.
Kaikki alkaa samppanjatalo Clöet-Décleauxin kellarimestarin Anselme Guidot'n murhasta, jonka poliisi aluksi kuittaa itsemurhaksi. Anselmen lapsenlapsi Isabelle ei sulata tätä teoriaa vaan alkaa tutkia tapausta yhdessä Anselmen löytäneen Haraldin kanssa. Murhateoriakaan ei aluksi vaikuta uskottavalta, sillä Anselmen kuolinsyyksi paljastuu syanidimyrkytys, mutta tarkan hajuaistinsa takia arvostettua legendaarista kellarimestaria ei olisi voinut saada vahingossa juomaan voimakkaalta haisevaa syanidia. Mysteeri on valmis.

Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa: murhamysteerin selvitys tapahtuu nykyajassa ja toisaalla lukijalle paljastetaan tapahtumia toisen maailmansodan ajalta samalla seudulla. Silloin Anselme oli nuori poika, joka oli juuri ylennetty kellarimestariksi. Kaksi vanhaa samppanjataloa Clöet ja Décleaux olivat myös vasta yhdistyneet avioliiton kautta. Seudulla elettiin kuitenkin rankkoja aikoja, sillä Saksa oli valloittanut Ranskan ja samppanjataloilta odotettiin yhä suurempia toimituksia juhlistamaan Saksan sotavoittoja samalla kun yhä suurempi osa työväestä oli toimitettu työleireille. Kirjan lopussa paljastuu yhteys näiden kahden ajanjakson välillä. Sota-aikana tehdyt asiat palaavat vielä vuosikymmenien päästä vainoamaan osallisia.
Sitten tilanne oli pahentunut entisestään. Seurauksena Vichyn Ranskan johtajan, Pétainin, järjettömästä vaihto-ohjlemasta - jokaista Saksaan lähetettyä työläistä kohden palautettiin yksi sotavanki - yhä useammat työkuntoiset miehet olivat joutuneet leirille. Anselme tiesi, että CIVC:n puheenjohtaja, Viviannen isä Maurice Décleaux, kamppaili samppanjatalojen edustajana ankarasti miehitysvaltaa vastaan. Maurice Décleaux oli jopa onnistunut pelastamaan joitakin työläisiä leireiltä.
Mutta jos tarkasteli asioita näin jälkikäteen, oli helppo huomata, että yksittäiset tapahtumat muodostivat yhdessä alati kiihtyvän, niin, paremman sanan puutteessa, pahuuden kierteen.
Oli äärimmäisen mielenkiintoista lukea kuvausta Champagnen alueesta sota-aikana, sillä en ole lukenut vastaavia kuvauksia aikaisemmin suomeksi. Tämäkin oli tietysti osaksi fiktiota, mutta faktaa oli ymmärtääkseni ainakin se, miten Ranskan viinialueen hallinto oli järjestetty sekä minkälaista vastarintaa ranskalaiset tekivät. Historianäkökulmasta tästä tuli mieleen toinen hyvä kirja, Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, josta Leena kirjoitti arvostelun alkuvuodesta. Se sijoittui niin ikään toiseen maailmansotaan ja Kanaalinsaarille. Pidin siitä kirjasta valtavasti.

Kirjan nimestä johtuen odotin tarinalta hieman enemmän samppanjatietoutta, mutta samppanjatalot ja Champagnen maakunta olivat tässä kirjassa vain tapahtumapaikkoja, eikä kirjan lukeminen vaatinut minkäänlaista sampanjatietoutta tai edes sampanjakiinnostusta. Valitettavasti. Nykyhetken kuvaukset liittyivät oikeastaan pelkästään murhien arvoituksen ratkaisemiseen ja niissä kohdin romaani maistui hyvin perinteiseltä (mutta nykyaikaistetulta) Agatha Christie -tyyppiseltä salapoliisitarinalta. Juoni oli rakennettu onnistuneesti siten, että se piti hyvin otteessaan.

Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein viihdyttävää lukemista. Suosittelen tätä kaikille kevyiden murhamysteerien ystäville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.