sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Outi Pakkanen: Seuralainen

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 336
Juoni: Sampo Nygren on huomiotaherättävän komea nuori mies, jonka asiat näyttävät olevan mallillaan. Hän on suosittu personal trainer, jolla on kuitenkin pelaamisesta johtuvia rahasotkuja. Selvitäkseen vaikeuksista Sampo päättää liittyä naisille palveluja tuottavaan seuralaispalveluun. Palvelua pyörittää kopea ja ylpeä Rebecca Koivisto. Vähän ajan päästä Sampo kuitenkin löydetään kotoaan kuolleena. Kuka on tappaja, ja miksi Sampo on joutunut hänen tappolistalleen?  Miten seuralaispalvelu liittyy rikokseen?

Seuralainen on Helsinkiin sijoittuva dekkari, jossa setvitään nuoren miehen kuolemaa. Kirjassa on paljon
tyypillisiä nykyajan poliisiromaaniin liittyviä asioita: rikoksia ratkovat poliisit, joiden persoonaa ja yksityiselämää raotetaan samalla, kun he selvittävät murhaa. Tapahtunut rikos on sellainen, jollaisia me luemme joka päivä lehdistä, eikä teoksessa ole perinteistä paha saa aina palkkansa -asetelmaa. Lisäksi rikos sijoitetaan selkeästi Helsinkiin, ja miljöökuvausta on paljon. Lukemiseen tuleekin pikanttia hauskuutta, kun paikkoja voi tunnistaa.

"Rikosylikonstaapeli Tanja Strömin päätä särki armottomasti. Kipu oli tuntunut niskassa jo aamulla kuntosalilla, ja nyt se kiipeili ja säteili pitkin ohimoita. Inhottavia nopeita salakavalia nuolia. Lisäksi pinna oli muutenkin kireällä, lähellä katkeamispistettä. Ström oli ylipäätään harvoin mikään varsinainen päivänsäde, mutta nyt hän oli tavallistakin huonommalla tuulella.
Pienessä kaksiossa haisi, mikä vain pahensi tilannetta. Störm huomasi hengittävänsä välillä pelkällä kurkunpäällä. Silti tuntui, että tympeä ilma saattaisi loppua hetkellä millä hyvänsä.
---Testosteroni, Ström lisäsi listaan. Aivan ilmeisesti urheilevan ja ehkä myös kohtalaisen rankasti bailaavan nuoren miehen lyömätön hajuyhdistelmä. Kun kämpillä käytiin pääasiassa vain nukkumassa, ja siivoaminenkin tai tuulettaminen olivat suurin piirtein viimeisiä asioita, jotka mieleen juolahtivat.
Nyt se nuori mies makasi muutaman metrin päässä pienen makuuhuoneensa lattialla, seinän ja sotkuisen sängyn välissä takaraivo murskaksi iskettynä. Ja vielä edellisenä iltana hän oli ollut pitkä ja komea ja ennen kaikkea elävä."

Oman lisänsä kirjaan tuo Sampon ärsyttävän utelias ja takertuva ex-tyttöystävä Peppi sekä paras kaveri Henri, joka  työnsä menetettyään hänkin haluaisi liittyä seuralaispalveluun lisätienestin kiilto silmissä. Myös Sampon äiti on kirjassa merkittävä sivuhenkilö. Pakkanen käyttääkin paljon aikaa henkilöiden sekä ulkonäön että sielunelämän kuvaamiseen. Tyypilliseen tapaan henkilöiden väliset yllättävät yhteydet ja asiat nivoutuvat lopussa yhteen.

Seuralainen-romaanin teema on yksinkertaisesti ihmisyys: se, että meissä on monia puolia, eikä kaikki (jälleen kerran) ole aina sitä, miltä näyttää. Teemana voisi olla myös se, että oman kaappinsa luurankoja ei voi paeta, vaan ennemmin tai myöhemmin ne kuitenkin alkavat kummitella.

En yleensä lue dekkareita, mutta nyt halusin kuitenkin lukea sellaisen sekoittaakseni lukuvalikoimaani. Täytyy sanoa, että kirja jätti melko tyhjäksi. Vaikka teoksessa onkin jonkin verran yhteiskuntakriittisyyttä, se on hyvin kevyttä lukemista. Moni asia on pureskeltu valmiiksi, ja lukijan tarvitsee ottaa vain hyvä lukuasento ja antaa mennä. Kieli on helppoa, enkä ainakaan minä jaksanut juurikaan arvuutella murhaajaa. Kirjassa ei myöskään ole sitä kutkuttavaa jännitystä, joka usein liittyy dekkarin yllättäviin tilanteisiin tai murhaajan arvuuttelemiseen.

Kirja on selvästi kesälukemista: juuri sellaista, jota voi lukea riippukeinussa töiden jälkeen, kun haluaa heittää aivot narikkaan. Suosittelen romaania sellaisella lukijalle, joka ei haluakaan mitään suurta ajattelemista vaativaa kirjallisuutta vaan selkeitä henkilöhahmoja,  tapahtumia, etenemistä ja kieltä. Lukija saisi myös mielellään tuntea edes jonkun verran Helsinkiä, että miljöökuvauksista saisi jotain irti. Kirja siis kainaloon ja rannalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.