keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Dan Brown: Inferno

Vinkkaaja: Leena
  • Sivumäärä:466
  • Julkaisuvuosi:2013
  • Juoni: Robert Langdon herää keskellä yötä firenzeläisestä sairaalasta. Landgon ei muista mitään edellisistä vuorokausista, eikä hänellä ole aavistustakaan miksi hänellä on haava päässä, miksi hänen takkinsa vuoriin on piilotettu merkillinen esine tai miksi hän ylipäätänsä on Firenzessä. Landgon joutuu pakenemaan sairaalasta yhdessä tohtori Sienna Brooksin ja selvittää samalla suurta mysteeriä.
Inferno on jälleen taattua Dan Brownia. Dan Brown on jopa siinä määrin taattua kamaa, että nykyään olen vältellyt hänen kirjojaan. Mielestäni kirjat hieman toistavat samaa kaavaa... Infernokaan ei siinä mielessä tuo uusia näkökulmia. Landgon selvittelee erilaisia mysteerejä ja ratkaisee arvoituksia matkalla.

Infernossa uskonto ei tällä erää ollut suuressa osassa. Mysteeri perustui tällä kertaa sen sijaan nimittäin Danten Jumalaiseen näytelmään. Infernon myötä lukija pääsee tutustumaan Firenzen kaupunkiin, Firenzen historiaan sekä taiteeseen. Kirjan kattava teema on ympäristö ja maailman kantokyky. Erittäin ajankohtaisia aiheita. On totta, että maapallo ei mitä luultavimmin kestä kasvavaa väkilukua loputtomiin.
Miehen sävy muuttui aavemaisen maanittelevaksi. "Kutsuin teidät tehdäkseni yhteistyötä kanssanne. Minulla ei ole epäilystäkään, ettettekö ymmärtäisi liikakansoituksen olevan terveyskysymys. Sen sijaan pelkään, ettette ymmärrä sen vaikuttavan itseensä ihmisen sieluun. Liikakansoituksen paineissa niistä, jotka eivät ole koskaan harkinneetkaan varastavansa tulee varkaita, jotta he voisivat ruokkia perheensä. Ne joiden mieleen ei ole koskaan juolahtanutkaan tappaa, tappavat elättääkseen lapsensa. Danten kaikki kuolemansynnit - ahneus, ylensyönti, petos, murha ja muut - alkavat poreilla, nousevat ihmisyyden pintaan vähenevien mukavuuksien vahvistamina. Edessämme on taitstelu ihmisen sielusta." 

Aluksi näyttää siltä, ettei kirja ole suuremmin yllätyksellinen. Mutta toisin kävi. Loppupuolella kirjaa asiat kääntyvät muutaman kerran yllättäen ylösalaisin ja välillä ei ole ollenkaan selvää kuka on hyvis ja kuka pahis. Pidin kirjan lopussa siitä, että ns. pahiksia ei yksikäsitteisesti syyllistetty. Asioilla on monta puolta ja  on vaikea sanoa, kuka loppujen lopuksi on syyllinen ja minkä verran.

Kenelle? Tämä on helppoa kesälukemista (tai no miksei talvikin) lähes kenelle tahansa. Kirja pitää otteessaan ja on kirjoitettu hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.