torstai 31. heinäkuuta 2014

Kirjakompassi täyttää vuoden!


Tadaa, tauluun läjähtää komea ykkönen! Kyllä, Kirjakompassi on tehokkaasti näyttänyt suuntaa ja saattanut yhteen kirjoja ja ihmisiä sillä kuuluisalla suurella sydämellä jo vuoden ajan! Nyt juhlakakku pöytään ja kippis! Maistiaisiksi saatte valotusta Kirjakompassin bloggaajien lukuhistoriasta. Leena, Tiina ja Petra vastaavat samoihin lukemista koskeviin kysymyksiin ja paljastavat nyt näin juhlan kunniaksi lisää kirjasalaisuuksiaan.  

Leena:
1. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin?
Olen lukenut aina paljon, mutta huonomuistisena on suhteellisen hyvä saavutus, jos muistan mistä joku kirja kertoo... Senpä takia hämmentävää onkin, että mulla on erittäin vahva muistikuva siitä, kun luin ensimmäistä kertaa Jean M. Untinen-Auelin Hevosten laaksoa. Olimme silloin reilun kolmen tunnin ajomatkalla isovanhempieni luo ja olin 13-vuotias. Istuin siis autossa ja luin (tämä oli normaali matkustusmuoto aikuisuuteen asti).  Lukiessani kuuntelin Bon Jovin These Days -albumia korvalappustereoilla ja edelleen, kun kuulen jonkun kyseisen albumin kappaleista, alkaa päässäni pyöriä Hevosten laakson tapahtumat.
2. Mitkä olivat lapsuutesi/nuoruutesi lempikirjoja?
Ala-asteikäisenä pidin kovasti siskolta perityistä Helen Wellsin Ursula-kirjoista. Taisin lukea koko sarjan läpi. Teini-ikäisenä paras ikinä tietämäni kirjailija oli David Eddings. Luin hänen kaikki suomennetut fantasia-aiheiset kirjansa.
3. Mikä kirja on saanut sinut itkemään?
Viimeisin tällainen kirja oli Laura Saven Paljain jaloin.
4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?
Lainaan käytännössä kaikki kirjat. Omistamani kirjat ovat lähinnä lahjaksi saatuja ja niistäkin pidän itselläni vain jollakin tavalla merkitykselliset kirjat.
5. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Lapsena mun yksi haaveista oli tulla kirjailijaksi. Jostakin syystä siihen aikaan ihannoin englantilaista sisäoppilaitossysteemiä ja kehittelinkin päässäni tarinaa sisäoppilaitoksesta, jossa opeteltiin erilaisia velhouteen liittyviä asioita. ...harmi, että J.K.Rowling on jo käyttänyt tämän idean. Lapsuuden jälkeen en sitten olekaan haaveillut kirjailijan ammatista.

Tiina:
1. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin?
Tähän on ehkä pakko sanoa Kolme pientä porsasta -satu. En tosin osannut lukea itse vielä silloin, mutta eläydyin siihen niin vahvasti äidin lukiessa sitä ääneen iltasatuna, että se on jäänyt erityisen paljon mieleeni. Kertomus on eräässä Valittujen Palojen kautta saadussa isossa satukokoelmassa, ja halusin jostain syystä kuulla sen aina, kun olin sairaana. Muistin tarinan melkein sana sanalta ulkoa, mutta kuumeisena nappulana sängyn pohjalla lukuvalon hämyssä halusin aina kuulla sen. Kai tuttu satu onnellisine loppuineen toi turvallisuuden tunnetta. Tarina myös kertoo, että isän lukiessa satua hänellä oli tapana yrittää oikaista kohtia, kun luuli, että olin jo nukahtanut. Silloin silmäni rävähtivät auki ja ilmoitin, että ei se kohta niin mennyt vaan näin. On muuten varmasti lapsuuden peruja, että nykyäänkin luen ehdottomasti eniten sängyssä ennen nukkumista.
2. Mitkä olivat lapsuutesi/nuoruutesi lempikirjoja?
Lapsena pidin paljon itämaisista saduista, ja erityisesti Aladdin ja taikalamppu -sekä Alibaba ja 40 rosvoa -tarinat olivat mielestäni kerrassaan lumoavia. Mahtavia satuja olivat myös Hanhiemon satuaarre -kirjan kertomukset. Nuoruudessa luin paljon nuortenkirjoja, ja innostuin erityisesti Tuija Lehtisen romaaneista, joista ehkä Sara@crazymail.com on jääyt eniten mieleeni aiheensa ja hupaisan sekä nuorekkaan kirjoitustyylinsä perusteella. Vähän myöhemmin luin Kira Poutasen Ihana meri -romaanin, joka nousi ehkä ykköseksi vaikuttavuudellaan ja rankan aiheensa takia.  Pidin myös paljon kirjan rakenteesta, jossa anoreksiaa sairastavan tytön normaalien päiväkirjamerkintöjen lisäksi mukana kuljetetaan vertauskuvallisesti mielikuvaa, jossa hait saavuttavat yhä enemmän vedessä olijaa. Kirja jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleen, ja olen lukenut sen yhteensä varmaan kolme kertaa.
3. Mikä kirja on saanut sinut itkemään?
Olin opiskeluaikoina eräässä pienemmässä kirjakaupassa töissä, ja siellä sai ihan luvan kanssa lukea silloin, kun asiakkaita ei pyöriskellyt putiikissa. Ahmaisin tiskin takana Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty -romaanin. Kirjan aihe on niin surullinen (siskon itsemurha), että aloin parkua kirjaa lukiessa, ja kyyneleitä sai nieleskellä silloinkin, kun asiakkaita ilmestyi.
4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?
Lainaan melkein kaikki kirjat kirjastosta, mutta ostan lempikirjailijoideni (esim. Riikka Pulkkinen) teoksia sekä työni puolesta klassikkokirjoja. Aika kauan haaveissa oli kunnon kirjastohuone / -nurkkaus, jossa olisi koko seinän kokoinen kirjahylly ihania kirjoja pullollaan sekä rentouttava lukunurkkaus upottavine nojatuoleineen pehmeällä valaistuksella. Ah! Jonkun aikaa ostin aika paljon kirjoja, kunnes oli pakko huomioida realismi. Kun ei mahdu niin ei vaan mahdu. Todennäköisesti tuo kirjastonurkkaus jää toteutumatta tilanpuutteen vuoksi, jos ei joskus asusta isossa talossa, jossa on ylimääräisiä huoneita.
5. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Tämä on itselläni monen muun tavoin ikuisuushaave. Mietin jo lapsena / nuorena, että haluan joskus kirjoittaa oman romaanin. Nautin suuresti, kun kouluun sai (ja nimenomaan sai, ei pitänyt niin kuin monet muut manailivat) kirjoittaa mielikuvitusaineita, ja ne olivatkin aikamoisen pitkiä raapustuksia. Raapustin myös itsekseni. Aikuisiällä kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt, vaikka välillä koneella naputtelenkin jotakin, mutta ehkä sitten taas joskus otan itseäni niskasta kiinni ja totetutan haaveeni.

Petra:
1. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin?
Opiskeluaikana kaipasin kipeästi jotain vastapainoa tenttilukemiselle ja lukaisin Nora Robertsin Tulesta syntynyt -romaanin. Tarina oli niin kiehtova, että saatuani kirjan luettua lähdin samantien etsimään Suomalaisesta kirjakaupasta trilogian kahta seuraavaa osaa Jäästä syntynyt ja Häpeästä syntynyt. Luin nekin nopeasti, mikä todennäköisesti hiukan häiritsi tenttiin lukemista...
2. Mitkä olivat lapsuutesi/nuoruutesi lempikirjoja?
Luin nuorena paljon ja monenlaisia kirjoja, mutta mieleen on jäänyt erityisesti Christine Nöstlingerin Olfin oidipuskompleksi, joka löytyy kirjahyllystäni vieläkin. Pitääkin lukaista se uudestaan, sillä olen autuaasti unohtanut sen sisällön. Muistan, että se kertoi 14-vuotiaan pojan elämästä. Muistan myös, että siinä oli onnistuttu kertomaan vakavistakin asioista humoristisesti, mitä arvostin paljon. 
3. Mikä kirja on saanut sinut itkemään?
Luin lukioikäisenä Cunyn & Rambalin kirjoittaman kirjan Minä Phoolan Devi, joka kertoi intialaisen bandiittinaisen tuskantäyteisen elämäntarinan. Kirja oli todella rankkaa luettavaa. Kuuntelin siihen aikaan paljon Abban musiikkia sillä seurauksella, että vielä tänä päivänäkin (noin 15 vuotta myöhemmin) Abban musiikki muistuttaa minua Intian naisten karmeasta tilanteesta.
4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?
Minusta olisi ihanaa omistaa iso kirjasto, josta voisin aina tarpeen tullen poimia hyvää luettavaa. Rakastan kirjoja! Käytännössä tilan- ja rahanpuutteen takia olen kuitenkin päätynyt pitämään pienessä kirjastossani vain ne kirjat, joista todella pidän ja joita voin ajatella lukevani moneen kertaan. Siksi on aika tavallista, että silloin harvoin kun ostan kirjan, ostan sellaisen, jonka olen jo lukenut. Yleensä lainaan kirjani kirjastosta tai kavereilta ja vanhemmiltani. Jonkin verran saan niitä myös lahjaksi.
5. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Olisi tavallaan hienoa kirjoittaa joskus oma kirja, mutta jo blogia kirjoittaessani olen havainnut, että kirjoittaminen on aika haastavaa. Jään usein pohtimaan oikeita termejä enkä useinkaan ole tyytyväinen kuvailuuni tai tekstini sävyyn. Vuosia sitten painatin itse tekemäni ja taittamani kovakantisen keittokirjan, mutta sitä ei oikein voi kutsua kaunokirjalliseksi tekeleeksi. Kirjan kirjoittaminen olisi hienoa, mutta sanotaan, että suhtaudun mahdollisuuksiini realistisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.