lauantai 9. elokuuta 2014

William S. Burroughs: Hämy

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 143
Juoni: William Lee on korruptoituneessa Mexico Cityssä asuva narkomaani, jonka palavan halun kohteena on Eugene Allerton -niminen saamaton mies. Allerton itse ei ole huomiosta niinkään innoissan, mutta käyttää seksiä Leen kanssa hyötyäkseen milloin mitenkin. Huomionarvoista on, että teos pysyi julkaisemattomana yli kolme vuosikymmentä, koska siinä kuvataan hyvin avoimesti seksuaalisia haluja. Hämy on jatkoa aikaisemmalle romaanille Nistille. Nistissä päähenkilö Lee on koko ajan kamoissaan ja sitä kautta saa pidettyä maailman hallittavana, kun taas Hämyssä rankkojen ja psykedeelisten vieroitusoireiden jälkeen pelottava maailma tulee ihoon kiinni.

Kirjan juoni perustuu lähinnä Leen vetelehtimiseen ja haluun saada huumeita ja seksiä miehiltä, erityisesti Allertonilta. Mies istuu baareissa ja yrittää epätoivoisesti saada vastakaikua himonsa kohteelta. Kiero suhde kestää hetken, ja sinä aikana Lee saa Allertonin houkuteltua kanssaan myös matkalle Etelä-Amerikkaan, jolloin Lee yrittää saada tiettyä intiaanien suosimaa huumekasvia, yagea, itselleen siinä onnistumatta. Matkan jälkeen miesten tiet vievät eri suuntiin.

Narkomaanin elämä ja ajattelu eivät tosiaan ole siitä selkeimmästä päästä, jolloin romaani itsessäänkään ei sitä ole.Välillä sekavat ja ilman koheesiota olevat tapahtumat - paitsi jos punaisena lankana ajattelee olevan huumeiden saaminen - keskeytyvät Leen omituisilla yksinpuhelulla, jotka sinänsä eivät liity juoneen mitenkään.  Kerronta on aukkoista, ja lukija joutuu itse punomaan lankoja pitääkseen tarinan kasassa. Leen henkilöhahmo itsessäänkään ei ole helppo. Onneksi kirjailija on kirjoittanut alkuun johdannon, jossa hän avaa teostaan. Kirjaaan vaikuttavat Burroughsin oman elämän musertavat tapahtuvat, kuten huumeiden käyttö ja avovaimon ampuminen.  Lee hajottaa itseään yrittämällä väkisin saada huomiota ja rakkautta kohteelta, jolta ei sitä yksinkertaisesti saa. Rakkautta ei voi ostaa. Kirjailija itse luonnehtii asiaa näin:

"Hämyn käsikirjoituksen alussa kaman eristyneisyydestä elävien kirjoihin palannut Lee, kuin kuumeisen mielipuolinen Lasarus, on päättänyt sanan seksuaalisessa mielessä saada. Hänen sopivan seksiobjektin etsinnässään on jotain merkillisen systemaattista ja epäseksuaalista, kun hän rastii yli ehdokkaan toisensa jälkeen joka tuntuu laaditun täydellistä epäonnistumista silmällä pitäen. Syvällä sisimmässään hän ei tahdo onnistua, mutta on valmis menemään miten pitkälle tahansa välttääkseen tiedostamasta, ettei oikeasti ole etsimässä seksikontaktia."
Kirja edustaa hyvin beat-kirjallisuutta, joka on amerikkalaista 40- ja 50-luvulla syntynyttä kirjallisuutta ja jolle on ominaista yhteiskunnan kahleista vapautuminen, seksi, huumeet ja alakulttuurit. Teemana voisi olla pelon sietäminen ja noh, se perinteinen selviytyminen. Lukijalle teos ei ole helppo sen sekavuuden tähden. Lukemisen jälkeen ainakin itselleni jäi hyvin hämmentynyt olo. Mitä minä juuri luin ja mikä kirjan tarkoitus oikein oli? Myönnän, että en itse ole kovin innostunut näin aukkoisista kertomuksista, vaan kaipaan jotain tiettyä, kunnon raamia teoksen ympärille. Tämä tietysti hankaloittaa lukuelämystä. Kenen kannattaisi siis lukea kirja? Jos pidät groteskista tyylistä ja mielipuolisista henkilöhahmoista etkä kaipaa mitään erikoista punaista lankaa, kannattaa tutustua Hämyyn.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.