torstai 18. syyskuuta 2014

Edward Bellamy: Vuonna 2000

Vinkkaaja: Leena

Julkaisuvuosi: 1888 (uusin versio suomeksi 1999)
Sivumäärä: 190
Juoni:30-vuotias Bostonilainen herrasmies Julian West herää vuonna 2000 oltuaan syvähypnoosissa 113 vuotta. Julian Westin kanssa ja kautta tutustutaan siihen vuoteen 2000, minkä kirjan kirjoittaja Edward Bellamy uskoi olevan tulossa

Tämän kirjan tekee mielenkiintoiseksi nimenomaan se, että se esittelee kirjailjian vuonna 1888 uskomaa tulevaisuutta. Siitä, millainen vuosi 2000 olisi. Luokittelen kirjan scifiksi, mutta scifiä pelkäävien ei todellakaan tarvitse pelätä tätä kirjaa. Enemmänkin tämä on yhdenlainen aikamatkustuskirja, jossa tosin hieman kökösti selitetään se, että kuinka on mahdollista nukkua putkeen 113 vuotta.

Kirja valottaa paljon Bostonin 1800-luvun lopun oloja. Köyhyyttä, surkeutta, rikkauksien julmaa jakautumista vain osalle, toisten riistoa jne. Julian Westin nukahdettua ja herättyä vuoteen 2000 hänen olikin hyvin vaikea uskoa aluksi sitä, kuinka loistavasti kaikki voivatkin olla. Ei enää sortoa. Ei yksityisomistamista. Ei käsitettä työ tai palkka. Ei epäoikeudenmukaisuutta. Ei vallan keskittymistä yksille. Selkeästi kirjailija olikin keksinyt, kuinka yhdenlaisen sosialismin avulla kaikki 1800-luvun lopun kurjuudet voidaan poistaa. Kirjailija uskoi vahvasti, että yhteiskunta menee eteenpäin ja päätyy ikään kuin parhaimpaan mahdolliseen vaiheeseen.

Kirjailijan vuosi 2000 ei kovinkaan monelta osalta vastaa todellisuutta. Toki yhteinäisyyksiäkin löytyy. Naisen asema on parantunut, erilaisia teknisiä vempaimia on tullut paljon ja toki työntekoon suhtautuminen on muuttunut 1800-luvusta. Ei ehkä kuitenkaan aivan näin paljon, kuin Edward Bellamyn näkemys olisi
"Työnteko on pikemminkin itsestäänselvyys kuin pakko", tohtori Leete vastasi. "Sitä pidetään niin luonnollisena ja järkevänä, että sen pakollisuutta ei enää ajatella. Ihmistä, joka tarvitsisi pakottamista tällaisessaa asiassa, pidettäisiin poikkeuksellisen halveksittavana. Joka tapauksessa palvelun kutsuminen pakolliseksi kuvaa huonosti sen ehdotonta välttämättömyyttä. Koko meidän yhteiskuntajärjestelmämme perustuu sille niin järkähtämättömästi, että jos voitaisiin kuvitella jonkun pakenevat sitä, hänelle ei jäisi keinoa huolehtia toimeentulostaan. Hän katkaisisi suhteensa maailmaan ja kaltaisiinsa, eli sanalla sanoen hän tekisi itsemurhan"
Naisen asemastakin Bellamyn näkemykset ovat hieman erilaiset, kuin nykyinen länsimainen käsitys.
---Koska naiset ovat miehiä heikompia ja eräistä muista syistä kyvyttömiä tekemään tiettyjä töitä, heille varatuissa ammateissa ja niiden olosuhteissa otetaan nämä huomioon. Raskaimmat työt on varattu miehille ja keveymmät naisille. Naisen ei missään olosuhteissa anneta tehdä työtä, joka ei sekä laadullisesti että määrällisesti täysin sovellu hänen sukupuolelleen. Naisten työajat ovat myös huomattavasti lyhyempiä kuin miesten, he saavat useammin lomia ja kun he tarvitsevat lepoa, sitä annetaan. Nykyajan miehet ymmärtävät erittäin hyvin sen tosiasian, että naisten kauneus ja sulo antaa heille suurimman halun elää ja tehdä asioita.
Ja vaikkakin tuo äskeinen lainaus hieman tökkii tasa-arvoon tottunutta naista, niin verrattuna 1800-luvun loppuun, on käsitys erittäin edistyksellinen.
"Nainenko ei siis välttämättä jätä teollista palvelua mennessään naimisiin?" tiedustelin. "Ei sen enempää kuin mieskään", tohtori vastasi. "Miksi ihmeessä hänen pitäisi? Naimisissa olevilla naisilla ei ole kotitöiden aiheuttamia velvollisuuksia, eikä aviomies ole mikään vauva, josta täytyisi pitää huolta."
Tämä kirja oli hauska lukea. Kirja on täynnä vuoropuheluita, mikä käy välillä raskaaksi, muttei kuitenkaan liian häiritseväksi.

Kenelle? Historiasta kiinnostuneelle. Sellaiselle, joka on kiinnostunut hieman kurkistamaan 1800-luvun lopulla eläneen miehen pään sisälle. Tai ihan vain sellaiselle, joka haluaa hihitellä sille, miten 1800-luvun lopussa kirjailija asiat kuvitteli.  

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.