sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2006
Sivumäärä: 334
Juoni: 14-vuotias Alex käy koulua ja urheilee kavereidensa kanssa maassa, joka sijoittuu sen tarkemmin avaamatta jonnekin itäiseen Euroopan lähellä olevaan valtioon. Alexin isä Anton on joutunut jo aikaisemmin valtion hampaisiin julkaistessaan toimittajana juttuja, jotka kritisoivat senaikaista, ihmisoikeuksia rikkovaa presidenttiä. Myös isoveli Zaza taistelee aktivistijoukoissa maan sortojohtoa vastaan.  Asiat muuttuvat kuitenkin radikaalisti vasta, kun muutenkin poliittisesti epävakaassa maassa räjäytetään pommi, johon syyttömien Alexin veljen ja isän epäillään
sekaantuneen. Alex joutuu yksin pakomatkalle, jonka aikana kadut ja lopulta ihmissalakuljetus Alexin yrittäessä matkustaa turvalliseen Ruotsiin tulevat tutuiksi. Kyllä, luvassa on melko karua touhua.
"Alexia kauhistutti ja säälitti. Millaiseen maailmaan hän olikaan ajautumassa? Alex oli aina säälinyt ja vähän halveksinutkin kaduilla pyöriviä rääsyläisiä. Hän oli ajatellut ylimielisesti, ettei hän voisi ikinä joutua moiseen jamaa. Hänellähän oli perhe ja koti. Hän pärjäsi hyvin koulussa, ja kavereitakin oli.
Nyt se kaikki oli mennyttä. Koko elämä oli kääntynyt nurin niskoin. Ja kaikki vain sen kirotun pommin takia. Pommin, johon hänellä ei ollut osaa eikä arpaa." 
Väsyttää, ei huvita mennä kouluun. Miksi koulua ylipäätään käydään? Typerät vanhemmat, jotka eivät anna tarpeeksi rahaa kalliisiin merkkivaatteisiin tai elektroniikkaan. Valivalivali. Tässä vaiheessa liian mukavaan elämään tottuneelle nuorelle kannattaa sujauttaa kännykän sijaan käsiin kirja, joka taatusti pakottaa ajattelemaan asioita. Miltä tuntuu, kun puhtaat, lämpimät vaatteet ovat erikoisuus? Miltä tuntuu, kun koko keho kihisee kauttaaltaan liasta ja syöpöläisistä? Miltä tuntuu, kun nälkä saa vatsan kramppaamaan ja seuraavasta, turvallisesta yösijasta ei ole tietoakaan? Miltä tuntuu, kun oma äiti on kuollut, isä on syyttömänä vankilassa ja veli kaukana pakomatkalla? Miltä tuntuu, kun teini-ikäisenä joutuu yllättäen ja ilman omaa syytään selviytymään yksin karuissa oloissa: virtsanhajuisissa porttikongeissa, kerjäämässä, valtion turvallisuuspoliisia ja hämäräjengejä karttaen?

Päähenkilö Alex on ihan tavallinen nuori, joka yrittää elää normaalia elämää maassa, joka polkee ihmisoikeuksia. Tavallisestakin voi kuitenkin kuoriutua todellinen taistelija, kun on pakko. Kaiken raakuuden keskellä Alex pitää päänsä eikä anna väärinä pitäminään asioiden vaikuttaa häneen. Hänelle edes ruokaa varten varastaminen ei ole vaihtoehto. Samassa tilanteessa olevat nuoret muodostavat tiiviin ryhmän, jonka jäsenet auttavat toisiaan itseään säästelemättä. Vaikka olot ovat kurjat, ystävyys ja ensirakkaus tuovat kaivattua vaihtelua ja sykähdyttävää iloa jokapäiväiseen taisteluun. Lopussa Alexi pääsee mukaan matkalle, jossa salakujetetaan muitakin samanlaisia kohti turvallisempia maita. Kuten usein, tämäkään reissu ei suju aivan suunnitelmien mukaan.

Vaikka kiitollisuudesta ruoasta ja omasta kodista on paasattu teineille jo iät ja ajat, kirjailija on saanut luotua selkeän henkilöhahmon, jonka puolelle nuoren on helppo asettua ilman vanhaa kunnon kasvatuspaatosta. Pelko, epätoivo ja viha tunkeutuvat lukijan mieleen, mutta myös valtava rohkeus, selviytymisvimma ja voima, jonka olemassaolosta ei tiennyt mitään. Ennen kuin oli pakko. Kirjan teemoja ovat myös lojaalius omille periaatteilleen ja oikeudentunnolleen.

Vaikka Alex ja pelon aika on ilmestynyt jo 2006, se on hyvin ajankohtainen aihe Ukrainan kriisin aikaan. Epävakaissa oloissa siviilit joutuvat kaivamaan itsestään enemmän rohkeutta kuin ikinä. Tarttumapintaa lisää se, että Suomeenkin on asettunut jos ei pelon, niin varovaisuuden ilmapiiri. Teos antaa kuitenkin toivoa siitä, että ihmisestä löytyy tiedostamatonta voimaa ja rohkeutta, jotka voi valjastaa käyttöön silloin, kun niitä todella tarvitsee. Teos korostaa myös sitä, että yksin ei voi selvitä, vaan välillä on luotettava muiden apuun.

Kaikkien nuorten ja vähän vanhempienkin kannattaa tutustua teokseen. Sen luettua omat arkielämän vaikeudet saavat pienemmät mittasuhteet ja illalla oma lämmin peitto omassa sängyssä tuntuu luksukselta. Kirjan kerrontatapa on melko vauhdikas, eikä tapahtumia jäädä kuvailemaan ja dramatisoimaan kovinkaan paljoa. Aikuinen kaipaisi ehkä enemmän juuri näitä piirteitä, mutta nuorille nopeasti etenevät tapahtumat ovat ehkä enemmän mieleen. Myös heikon lukijan mielenkiinto pysyy näin yllä.  

.    

3 kommenttia:

  1. vaikka olen jo reilusti " yli ikäinen" nuorten kirjoihin, niin tai eihä nniihin mitään ylä ikärajaa ole, onneksi. Nämä Alex kirjat oli parasta luoettavaa pitkään aikaan. Tiaisen muutkin kirjat olleet aina hyviä, tykkäsin hänen kirjoistaan jo sillon ylä-aste ikäisenä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Olen ihan samaa mieltä, että nuortenkirjoihin (tai lastenkirjoihin, joista Ronja, ryövärintytär on edelleen yksi lemppareistani) ei ole yläikärajaa. Ainakin hyvät kirjat tunnistaa siitä, että myös vanhemmat pääsevät uppoutumaan tapahtumiin mukaan. Itseä tosin kiehtoisi tässä Alex-romaanissa hieman syvällisempi kerrontatapa, mutta nuoret, joiden kanssa olen keskustellut teoksesta, pitävät juuri siitä, että käsitttelytapa on melko vauhdikas.

    Tämä oli itselleni ensimmäinen Tiaisen kirja, mutta pitänee lukea muitakin. Suosittelen lukemaan myös Sirpa Kähkösen Lukittu lähde -romaanin (nuortenkirja). Olisi kiva kuulla kommentteja siitä, jos / kun olet lukenut sen.

    Tiina

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista! Olen ihan samaa mieltä, että nuortenkirjoihin (tai lastenkirjoihin, joista Ronja, ryövärintytär on edelleen yksi lemppareistani) ei ole yläikärajaa. Ainakin hyvät kirjat tunnistaa siitä, että myös vanhemmat pääsevät uppoutumaan tapahtumiin mukaan. Itseä tosin kiehtoisi tässä Alex-romaanissa hieman syvällisempi kerrontatapa, mutta nuoret, joiden kanssa olen keskustellut teoksesta, pitävät juuri siitä, että käsitttelytapa on melko vauhdikas.

    Tämä oli itselleni ensimmäinen Tiaisen kirja, mutta pitänee lukea muitakin. Suosittelen lukemaan myös Sirpa Kähkösen Lukittu lähde -romaanin (nuortenkirja). Olisi kiva kuulla kommentteja siitä, jos / kun olet lukenut sen.

    Tiina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.