lauantai 27. syyskuuta 2014

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen

Vinkkaaja: Petra
  • Sivumäärä: 240
  • Julkaisuvuosi: 2009 (suomennos v. 2011)
  • Juoni: Menestyskirjailija Siri Hustvedt oli pitämässä puhetta kuolleen isänsä muistolle, kun hän sai erikoisen vapinakohtauksen, joka jatkui koko puheen ajan. Hän käytännössä menetti kehonsa hallinnan, mutta pystyi silti pitämään puheensa. Kokemus oli hämmentävä ja Hustvedt halusi selvittää mistä se johtui. Kirjassa Hustvedt käy läpi eri vaihtoehtoja ja kertoo tutkimuksensa etenemisestä.

Välillä jopa salapoliisiromaania muistuttavassa tarinassa perehdytään syvälle neurologiseen tutkimukseen mutta kuitenkin kansantajuisin termein ja esimerkein. Siten sen lukeminen ei vaatinut erityisiä tietoja ja termien tuntemusta. Sen sijaan kirja kyllä vaati erityistä kiinnostusta aivojen toiminnasta, herkkyydestä tai vastaavista oireista, sillä kirjassa todellakin mennään varsin syvälle tähän aihepiiriin eikä juurikaan lätistä turhia. Ajoittain kirja muistuttaa jopa tutkimusreferaattia.

Hustvedtin tutkimustyö on mielenkiintoista ja perinpohjaista. Osa tiedoista yllättää lukijan. Esimerkiksi muistiin liittyen hän esittelee ihmisen kolme muistia, asia-, toiminta- ja tapahtumamuistin. Kahteen jälkimmäiseen liittyen hän kertoo, että on vetäessään psykiatristen potilaiden kirjoituskurssia teettänyt harjoituksia, joissa aktivoidaan tapahtumamuistia toimintamuistin avulla. Toimintaa on esimerkiksi kirjoittaminen ja jos alkaa kirjoittaa paperille "Muistan..." mieleen tulee usein tapahtumia, joita ei ole ajatellut vuosiin.
Käteni liikahtaa kirjoittaakseen, toiminnallinen ruumiin muisti tietää tiedostamattaan ja herättää epämääräisen tunteen jostakin tietoisuuteen kohoavasta menneestä kuvasta tai tapahtumasta. Sen jälkeen tapahtumamuisti toimii, ja pystyn ilmaisemaan muistoni ällistyttävän nopeasti. Riippumatta siitä, kuinka vähäpätöisiä, koomisia tai surullisia kirjoitusluokkani muistot ovat, he kaikki saavat väistämättä miehihyvää kaivaessaan muistinsa kultakaivoksesta esiin pieniä hippuja.
Mielenkiintoista toki, mutta useasti heräsi kysymys miten tämä liittyy vapisevan naisen tapaukseen. Hustvedt tuntui usein harhautuvan poluille, jotka veivät varsin kauas alkuperäisestä ajatuksesta. Kun siihen vielä lisää tiedon siitä, että kirjassa ei ollut ollenkaan lukuja tai mitään muutakaan tekstin erityistä jäsentelyä, lukeminen kävi ajoittain aika rankaksi. Teksti tuntui tajunnanvirralta. Silloin kun virtaan pääsi itse mukaan, se vei mennessään. Silloin kun puhuttiin vuosisatojen takaisista teorioista lukeminen tökki aikalailla.

Kirja kiinnitti huomioni siihen, miten nykyään meillä on suuri tarve selittää kaikki reaktiot ja löytää kaikelle syy ja tarkoitus. Moni asia on kuitenkin edelleen vain hyväksyttävä saamatta sen tarkempia selityksiä. Ikinä.
Ah ja voi, joudun siis elämään elämäni suuren päänsäryn rajamailla. Useimpina aamuina herään migreeniin, ja vaikka se helpottaa kahvin jälkeen, kipu on osa likimain jokaista päivää, päässä tuntuu jotakin hämärtyvää, koen yliherkkyyttä valolle, äänille ja ilman kosteudelle. Melkein joka iltapäivä käyn makuulle ja teen biopalauteharjoituksia, jotka tyynnyttävät hermojärjestelmääni. Päänsärky on osa minua, ja tämän ymmärtäminen on ollut pelastukseni. Ehkä seuraavaksi minun on onnistuttava eheyttämään ja tunnustamaan myös vapiseva nainen elimelliseksi osaksi itseäni.
Tämä on oiva teos aivojen toiminnasta ja tutkimuksesta kiinnostuneille, joita ei häiritse pieni jäsentelemättömyys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.