sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Jyri Paretskoi: Shell's Angles

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 218
Juoni: Alussa oli kolme poikaa ja tyttö. Syntyy idea järisyttävän coolista mopojengistä, ja hykerryttävän hauska ryhmärämä pääsee valloilleen. Päähenkilön, 14-vuotiaan Henrin, mukana kirjan sivuilla sekoilevat parhaimmat kaverit Rudi ja Samu sekä tietysti valloittava Milla, joka saa Henrin sukat pyörimään.

Mitä muutakaan 14- ja 15-vuotiailla pojilla on mielessä kuin mopot ja tytöt? Todennäköisesti ei mikään.
Shell's Anglesin ensimmäisessä osassa kolme kaverusta päättää perustaa mopojengin, ja hommahan hoidetaan sitten liiveineen päivineen kunnolla. Ongelmana on vain se, että Rudilla ja Samulla on jo mopot, mutta Henri saa vasta 14-vuotiaana haaveilla sellaisesta. Myös jengin logo tuottaa päänvaivaa, mutta siinä kohtaa rinnakkaisluokkalainen Milla hyppää ohjausruoriin, ja kaupanpäällisiksi Henri saa Millasta vielä tyttöystävän. Yhdessä pojat ja Milla kokevat hauskoja kommelluksia, mutta myös pohtivat vakavasti tulevaisuuttaan, eronneiden vanhempien uusia seurustelukumppaneita ja sitä, mitä tehdä, kun kaverin isä harrastaa perheväkivaltaa.

Vihdoinkin nuortenkirja, joka todella iskee metrisellä halolla teini-ikäisten takaraivoon! Ja ilmaus on tässä yhteydessä todellakin pelkästään positiivinen. Olen jo pitemmän aikaa kaipaillut romaaneja, jotka imaisisivat myös vain vähän lukevat pojat mukaansa, ja tässä se nyt on. Ensinnäkin, päähenkilönä on poika, ja häneen on helppo samaistua: Henri on peruskiltti, mutta koulu ei oikeastaan nappaa, ja vähän omalaatuiset kaverit ovat enemmän kuin tärkeitä. Henri ei ole muiden kynnysmatto, mutta ei myöskään itsevarmuuden kiistaton kuningas. Kotona on välillä ongelmia, ja eräs tietty tyttö saa ajatukset hyrskyn myrskyn. Ystävyyden merkitys korostuu, kun koulun öykkärit yrittävät nokittaa poikia. Ja ennen kaikkea, mopoilu on mielenkiinnon kohde numero yksi.

Toiseksi, kirjailijan käyttämä vallattoman hauska ilmaisutapa ja aidonkuuloinen dialogi vetoavat taatusti nuoreen kuin nuoreen. Pojat heittävät keskenään melko rajuakin läppää, mutta sitähän nuoret tekevät oikeassakin elämässä.

Kolmanneksi, romaanin tapahtumat ovat melko tavallisia ensirakastumisineen, koulun arkineen, bileineen, mopon rassauksineen ja kotiväen kanssa riiteilyineen. Näihin tilanteisiin on murkkuikäisen, ja erityisesti pojan, helppo kuvitella itsensä. Miljöinä ovat koulu ja henkilöiden kodit jossain Suomen pikkukaupungissa. Ihan tavallisia nuorten hengauspaikkoja siis. Lisäksi kirjailijan keksimät hauskat kommellukset vetävät suupieliä ylöspäin. Miltä tuntuisi jäädä kiinni salaisesta yhteissaunomisesta tyttöystävänsä äidille? Ja ai niin, tilanteessa kaikille selviääkin, että Hannikaisten miesresidenssin jäsenet seurustelevatkin tietämättään saman perheen äidin ja tyttären kanssa.

"Äiti kuunteli Millaa tarkkaavaisesti kuin arvioiden tyttärensä sanojen todeperäisyyttä. Hän katseli Millaa kulmat kurtussa ja antoi sitten katseensa kiertää pitkin huonetta. Äiti näytti epäileväiseltä mutta ei sanonut mitään. Yhtäkkiä hänen katseensa kuitenkin pysähtyi vaatekaapin eteen. Milla säikähti ja pyörähti nopeasti kaapin suuntaan. Hän huomasi saman kuin äitikin: kaapin edessä oli pieni lätäkkö, ja siihen tippui aina silloin tällöin pieni pisara kaapista. 
- Mitä tuo oikein on? äiti kysyi ihmeissään ja katsoi vuoroin Millaa, vuoroin lätäkköä ja kaappia.
- Mä taisin heittää vahingossa mun märät vaatteet sinne, kun silloin kun me käytiin lenkillä, satoi aika kovasti ja -
Millan lause jäi kesken kun hän huomasi äidin astelevan määrätietoisesti kohti kaappia. Millaa huimasi. Henri pelkäsi kaapissa pahinta ja hetken hiljaisuus tuntui painostavalta. Hän aavisti, että Millan äiti lähestyi kaappia. Henri puristi vaatteitaan rystyset valkoisina vasten alastonta alavartaloaan, yritti olla hengittämättä ja puristi silmiään kiinni. Sitten kaapin ovi rävähti auki.
- Henri! Millan äiti huudahti.
- Terve Minna, Henri sanoi kauhistuneena ja yritti hymyillä.
Henri yritti urheasti näyttää yhtä aikaa sekä kohteliaalta että pahoillaan olevalta, mutta tosi asiassa hän näytti säälittävältä uitetulta koiralta, joka katsoi nolona häntä koipiensa välissä ihmistä, joka oli yllättänyt tämän jostain pahateosta." 
Kirja tuo itselleni mieleen hauskuudessaan legendaariset Bertin päiväkirjat ja taitavalla kielenkäytöllään Tuija Lehtisen nuortenkirjat. Näiden yhdistelmänä syntyy Shell's Angles -romaanit. Paretskoi onnistuu tuomaan kirjaan paljon opettavaisia teemoja olematta kuitenkaan opettavainen. Kaveria ei jätetä, häpeään ei voi kuolla ja virheistään oppiminen iskostuvat kovapäisemmänkin kalloon. Jokaisen nuoren kannattaa lukea kirja, ja teos sopii myös tytöille, sillä tärkeän sivuhenkilön Millan kautta myös naispuoliset saavat itselleen samaistumiskohteen. Kirja käsittelee nuoren elämää, mutta ei todellakaan ruttuotsaisesti. Huumorin kukka kukkii!

 

5 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.