sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ian McEwan: Rannalla

Vinkkaaja: Leena
  • Julkaisuvuosi: 2007 
  • Sivumäärä:183
  • Juoni:Florence ja Edward ovat nuoria rakastuneita 1960-luvun Englannissa. 1960-luvulla odotukset ja vapaudet ovat hyvin erilaisia kuin aiemmin. Tämänpä takia nuorien hääyö osoittautuukin haastavaksi. 
Tarina alkaa Florencen ja Edwardin häiden illasta. Hääpari on siirtynyt illallistamaan kahdestaan hotelliin, jonka jälkeen seuraa hääyön viettäminen. Sekä Florence että Edward jännittävät hääyötä. Kumpikaan heistä ei ollut harrastanut seksiä, joten tämä asetti tiettyjä paineita ja pelkoja hääyöhön liittyen.

Tarinassa on paljon takaumia. Kummatkin päähenkilöt palaavat vuorotellen muistoihinsa seurusteluajoista ja tällä tavalla tutustutaan myös Florencen ja Edwardin perheisiin, lapsuuteen ja nuoruuteen. McEwanin kieli on kaunista ja kuvailevaa. Itsensä voi suorastaan kuvitella kävelemään maaseudulle Englantiin tai kuuntelemaan aaltojen pauhuntaa rannalle. Tarina on sikäli hyvin kahtiajakautunut. Toisaalta seurataan nuorten tapaamista ja rakastumista ja kaikki on ihanaa ja söpöä ja... Toisaalta taas ollaan ns. nykyhetkessä ja mietitään, kuinka sänkyyn eteneminen pitäisi suorittaa. Vaikka romaani kertookin hääyöstä, niin suurin osa kirjasta käsittelee kuitenkin asioista, jotka ovat johtaneet juuri siihen hetkeen.

Tästä tarinasta käy hyvin ilmi, kuinka tärkeää asioista puhuminen on. Ja kuinka asiat saattavat päätyä vaikka miten päin, jos niistä ei vain puhuta. No, asioista puhuminen ja niiden pohtiminen on kuitenkin hyvin nykyaikainen keksintö. 1960-luvullakin monet asiat olivat vielä tabuja, ja vaikkeivat olleetkaan, niin monista asioista ei vain puhuttu.
Heidän seurustelunsa oli ollut kuin juhlavaa tanssia, jota säätelevät kirjoittamattomat ja ääneen lausumattomat säännöt. Mistään ei koskaan keskusteltu, mutta ei intiimeihin puheisiin tunnettu tarvettakaan. Ne asiat olivat sanojen ja määritelmien tuolla puolen. Terapian kieli ja käytännöt sekä tunteiden kahdenkeskinen käsittely ja eritteleminen olivat vielä hyvin uusia ilmiöitä. Vaikka varakkaat ihmiset kuuluivatkin käyvän psykoanalyysissa, ei ollut vielä tavallista mieltää omaa itseään arvoitukseksi, ratkaisua odottavaksi ongelmaksi tai narratiivisen historian esimerkkitapaukseksi.
Tämä romaani on tiivis tarina, joka vei ainakin  minut mukanaan. Oli mielenkiintoista lukea aikakaudesta, joka on kovin lähellä, mutta kuitenkin kovin kaukana. Monelta osin tarina olisi voinut tapahtua 1800-luvun aikana. Seksistä ja muistakaan asioista puhuminen ei ilmeisesti ollut lisääntynyt kovinkaan reilun sadan vuoden aikana.

Kenelle?  Jälleen kerran sanoisin, että tämä on aika helppo lukuromaani. Kirja sopii oivallisesti historiasta kiinnostuneille. Vaikkakin kirja on osin kovin kuvaileva, uskoisin, että nopeatempoisista kirjoistakin pitäville tämä osuu lyhyytensä vuoksi.

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut että tämä kirja joko iskee tai sitten ei. Mielenkiintoinen kirja siis. Minulle tämä kirja oli huti, McEwanin Sovitus on puolestaan yksi lemppareitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen kuullut muualtakin :). Sovitusta en olekaan itse lukenut, joten taidanpa lisätä sen lukulistalleni. //Leena

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.