torstai 15. tammikuuta 2015

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: 2014
  • Sivumäärä: 317
  • Juoni: Suomalainen pariskunta, kosmetologi-Eevi ja muusikko-Kari, voittavat lotossa seitsemän miljoonaa euroa. Tuoko raha onnen ja auvuuden, ja miten sitten kävikään?


No, eihän siinä kovin hyvin käynyt. Ei varmaan tule kovin suurena yllätyksenä. Raha tuo mukanaan suuren määrän kysymyksiä, selvitettävää ja päätettävää, ja tämä pariskunta ei todellakaan ollut valmistautunut voittoonsa mitenkään. He yrittivät kyllä kovasti toimia järkevästi ja pohtivat paljon mikä on viisainta.

On yllättävää, miten paljon ongelmia äkkirikastuminen voikaan tuoda mukanaan! Toisaalta yksi kirjan "opetuksista" mielestäni oli se, että raha ei itse asiassa olekaan se ongelma, sillä pariskunnan ongelmat olivat tarkkaan ottaen olemassa jo ennen lottovoittoa. Rikastuminen vain kärjisti ne ja toi esille uudessa valossa. Siinä on varmasti totuuden siemen. Raha on loppujen lopuksikin vain rahaa. Sillä voi hankkia rajallisen määrän materiaa, mutta mielenrauhaa tai vakaita ihmissuhteita sillä ei voi ostaa eikä korjata vääriä valintoja.

Kirjan lähteenä on käytetty Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään tutkimusta suomalaisista lottomiljonääreistä. Kirja oli mielestäni siksi erityisen mielenkiintoinen (vaikka olikin puhtaasti fiktiota), sillä kirjassa kuvatut ongelmat olivat hyvin uskottavia.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa loistavia dialogeja ja ne olivat tämän kirjan parasta antia.
Tavaratalon miestenosastolla oli hiljaista. Eevi ei ollu huolinut myyjän apua. Hän oli etsinyt itse kasan trendikkäitä vaatteita, joita Kari oli kokeillut ja hylännyt saman tien. Viimeisenä oli vuorossa Dolce & Gabbanan nahkatakki. Siinä oli joka puolella vetoketjuja. Takki kinnasi vain aavistuksen.
- En mä mahdu olemaan tän sisällä oma itteni, Kari mankui ja yritti muokata takkia istuvammaksi.
- Ei oo kukaan käskenytkään. Mutta hyvältä näyttää.
Eevi työnsi Karin lähemmäksi peiliä.
- Kato nyt itsekin, tosi hyvä!
- Mä survoudun tänne.
- Meinaaksä että sä et osta mitään? Ja tällanen vaiva nähtiin.
- Jääpähän sulle enemmän rahaa tuhlattavaksi.
Kari riisui takin ja ojensi sen Eeville.
- Mä haluan uuden auton enkä uutta takkia.
- Aiotsä vaihtaa Toyotan pois?
- En. Sä saat sen.
- Voi kiitos!
- Ethän sä piittaa autoista.
- Nyt piittaan.
Eevi pani nahkatakin Karin hylkimien vaatteitten päälle. Hän päätti jättää vaatekasan siihen. Sen purkamiseen oli olemassa myyjiä. Aikaisemmin hän oli aina tunnollisesti palauttanut sovitetut vaatteet omille paikoilleen.
Tätä kirjaa ei kyllä oikein voi kuvailla hyvän mielen kirjaksi, sillä kirjassa oli monesti ahdistunut tunnelma. En myöskään päässyt nauttimaan Härkösen pistävästä mustasta huumorista, joka on mainiota ja sulostuttanut monta muuta kirjaa. Liekö syynä oma mielentilani vai puuttuiko sitä tästä kirjasta, en tiedä.

Suosittelen tätä kirjaa niille, jotka haaveilevat lottovoitosta! Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta ja oli hyvä herättelijä siihen, että raha harvemmin tuo mukanaan onnea.

4 kommenttia:

  1. Härkösellä on oma huumori, joka ei oikein päässyt kukkaan tässä kirjassa, mutta luen silti kaikki hänen kirjansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä! Ja mä myös luen kaikki hänen uudet kirjansa. :) Hänellä on oivaltava tyyli kirjoittaa. /Petra

      Poista
  2. Mulla suurimmaksi tuskaksi tämän kirjan kohdalla nousi se, etten vaan pitänyt päähenkilöistä. En ollenkaan. Kumpikin sai mut näkemään lähinnä punaista tasaisin väliajoin. Toki tällaisia ihmisiä on oikeastikin varmasti, mutta silti.

    Olen lukenut suurimman osan muistakin Härkösen kirjoista. Ja mulla ei oikein oo niistä yleismielipidettä. Osasta oon pitänyt paljon, mutta osa taas on tökkinyt enemmän. Pidän Härkösen huumorintajusta, jota tosiaan tässä kirjassa ei niinkään esiintynyt.

    Mutta niin. Olihan tää aiheena hyvä. Itsekin olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia, miten toimisin jos voittaisin lotossa (a. se on käytännössä mahdotonta. b. mä en ees lottoa). Ja ei, en ainakaan noin kuin tässä kirjassa.

    Että näin... //Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mä unohdin mainita kirjoituksessani tuon, että mäkään en pitänyt päähenkilöistä?! Ne oli jotenkin tosi epäsympaattisia enkä pystynyt samaistumaan niihin ollenkaan.

      Mun mielipide Härkösen kirjoista yleisesti on positiivinen, sillä hän on usein löytänyt hyviä uusia näkökulmia aiheisiin. Tämän aiheen käsittely oli jotenkin stereotyyppistä eikä antanut mulle mitään uutta. Viihdyttävää se kyllä oli. /Petra

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.