perjantai 20. helmikuuta 2015

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: 2014
  • Sivumäärä: 174
  • Juoni: Iiriksen poikaystävä Aleksi lähtee kävelemään seitsemän vuoden yhteiselon jälkeen tunnustaen, ettei koskaan rakastanut Iiristä. Se vie hetkeksi pohjan Iiriksen elämältä, mutta myös käynnistää tapahtumien sarjan, jossa Iiris totuttelee elämään itsellistä elämää. Tarinaan mahtuu myös naapurin viisas vanharouva ja koulupsykologi-Iiriksen onneton potilas Emma.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on alunperin julkaistu jatkokertomuksena Kauneus & Terveys -lehdessä ja tarina on jälkikäteen muokattu kirjaksi. Kyseessä on siis suhteellisen kevyeksi lukemiseksi tarkoitettu tarina.
Minä hoidin Aleksia kolme päivää. Luku ei ole raamatullinen, se on vain tosi. Kolme päivää ja kolme yötä minä häntä hoidin, ja me teimme eroa. Neljäntenä hän pakkasi tavaransa, viidentenä hän soitti ystävänsä Sakun kantamaan sohvaa, jonka oli ostanut osamaksulla neljä vuotta aiemmin paiskiessaan kesätöitä vakuutusyhtiössä. Olin uskotellut itselleni, että se oli meidän yhteinen sohvamme. Kuudentena päivänä olin pelkästään minä, yksin, puolityhjässä kaksiossa. Seitsemäntenä päivänä en levännyt vasta luodun uuden elämäni äärellä, vetelin sen sijaan hedelmäveitsellä viiltoja Aleksilta jääneeseen Beatles-vinyyliin. Sitten menin ulos, totesin kesän alkaneen.
Vaikka tarina on viihteellinen, on Pulkkinen ujuttanut siihen hiukan filosofista pohdintaa. Tekstissä on mielestäni myös vahva (ja ihana) Pulkkisen äänensävy ja tyyli. Kirja on hauskan yllätyksekäs eivätkä juonenkäänteet oleet ihan helposti pääteltävissä. Iiris Lempivaaralla on ainakin vauhdikas elämä! Henkilöhahmot ovat aitoja ja omaperäisiä, lämpimästi kuvattuja.

En tiedä kuinka paljon tarina on muuttunut jatkokertomusversiosta, mutta se toimi oivallisen hyvin myös kirjana. Luvut olivat sopivan pituisia ja hauskoja kokonaisuuksia. Kirjassa oli (ehkä juuri jatkokertomus-pohjasta johtuen) mukava rytmi. Pulkkisen kieli on edelleen kaunista ja kekseliästä, aiheesta riippumatta.

Tämä sopii oikein hyvin esimerkiksi välikirjaksi, eli luettavaksi kahden painavan kirjan välissä. Tarinassa oli imu, joka piti hyvin otteessaan ja kirjan tapahtumiin oli helppo päästä mukaan. Suosittelen kirjaa Pulkkisen kirjoista ja hänen kirjoitustyylistään pitäville, jotka vielä vähän etsivät paikkaansa maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.