maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ray Bradbury: Fahrenheit 451


  • Julkaisuvuosi:1953 (suomeksi ensimmäisen kerran 1966)
  • Sivumäärä:194
  • Juoni: Fahrenheit 451 on lämpötila, jossa painopaperi syttyy palamaan. Palomiesten vanha tehtävä, tulipalojen sammuttaminen, on vaihtunut kirjojen ja kirjastojen tuhoamiseen. Ihmiset eivät enää lue, ja vapaa-ajan täyttää olohuoneessa istuminen ja "sukulaisten" seuraaminen seinät täyttäviltä kuvaruuduilta.
Vuonna 1953 seinien täyttämät televisioruudut olivat tulevaisuutta. Bradburyn tulevaisuudenkuva kuitenkin on jopa pelottavan lähellä tätä nykyisyyttä. Televisioruudut eivät vielä aivan täytä olohuoneen jokaista seinää eivätkä kirjat ole pannassa. Ruutuaika on kuitenkin kasvanut suureksi ja ihmisten väliset sosiaaliset kontaktit ovat siirtyneet osittain pois livekontakteista. Hyvä kysymys onkin, miten asiat ovat vaikka 20 vuoden päästä. Onko sosiaalinen media kasvanut entisestään? Kiinnostaako ketään enää lukea ja kehittää itseään, koska kaiken tiedonhan saa etsittyä googlesta?

Olen viime aikoina lueskellut jonkin verran tällaista vanhempaa scifi-kirjallisuutta. On mielenkiintoista lukea siitä, millaiseksi joku on kuvitellut aiemmin tulevaisuuden. Pelottavaa sen sijaan on se, kuinka lähelle totuutta nämä arvailut joskus osuvat. Bradburyn tulevaisuuden kuvassa jännittävää on se, taantuvatko meidän kulttuuri ja sivistys Fahrenheit 451:n maailman tavoin. Toivottavasti ei kuitenkaan näin:
Kaikki mikä on epätavallista on kauheata. Varmaan sinäkin muistat omalta kouluajaltasi että luokassa oli aina joku "älypää", joka aina oli halukas lukemaan ääneen ja joka viittasi "opettaja opettaja" kun jotakin kysyttiin ja kaikki muut istuivat kuin puujumalat ja vihasivat häntä. Ja eikö juuri tätä älypäätä hakattu ja kiusattu välitunneilla? Tietysti, ketäpä muuta. Kaikki eivät ole syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina, niinkuin perustuslaissa sanotaan, vaan kaikista tehdään tasa-arvoisia. Jokainen on kaikkien muiden peilikuva, silloin kaikki ovat onnellisia, sillä ei ole mitään vuoria joiden juureen olisi kyyristyttävä, joihin tarvitsisi verrata itseään. Siis! Kirja on ladattu ase naapuritalossa. Polta se. Ota ammus pois aseesta. Iske keskelle ihmisen sielua. Kuka tietää kenet tuo lukenut mies valitsee pilkkataulukseen? Minut?
Haluaisin uskoa, että tulevaisuudessakin meidän yhteiskunnassamme arvostettaisiin sivistystä ja kulttuuria. Toivoisin, että kirjat pysyvät tärkeinä ja lukemiseen kannustettaisiin. Toisaalta tietynlaista tasapäistämistä on jo nyt nähtävissä. Johtaako se siis lopulta siihen, että kukaan ei saa olla sivistyneempi kuin toinen. Onko tärkeää olla samasta muotista, jotta ketään ei syrjittäisi tai kiusattaisi. T o i v o t t a v a s t i EI. Toivottavasti moninaisuuden arvostaminen säilyy jatkossakin.

Fahrenheit 451:n päähenkilö on Montag, joka toimii palomiehenä. Palomisten suurin tehtävä on tuhota laittomia kirjastoja. Montag tapaa kirjan alussa tytön, joka saa hänet kyseenalaistamaan oman siihen astisen elämänsä. Montag rupeaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja pohtimaan tulipalojen oikeutusta. Hänestä tulee anarkisti. Yhteiskunta ei hyväksy erilaisuutta eikä omilla aivoilla ajattelua, minkä takia Montagista tuleekin etsitty rikollinen. Onhan hän lukenut kirjoja, eikä enää suostu toimimaan palomiehenä. Fahrenheit 451 on lohduton, mutta toisaalta lohdullinen kirja. Kirjan kuvaama tulevaisuus vaikuttaa synkältä, mutta lopussa on kuitenkin lohdullinen viesti: vaikka kirjat tuhotaankin, niin tarinat säilyvät, kunhan on ihmisiä, jotka haluavat säilyttää ne.

Kenelle? Jos pohdiskelet hiukankaan tulevaisuutta ja mietit vaihtoehtoisia tulevaisuusmalleja, niin tämä on kirja sinulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.