keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Saku Tuominen: Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä

Vinkkaaja: Petra
  • Sivumäärä: 103
  • Julkaisuvuosi: 2013
  • Juoni: Koko teksti kannessa kuuluu näin: "Eihän minulla ole hajuakaan siitä, mistä hyvä elämä koostuu. Siksi tästä tuli ainoastaan lyhyt oppimäärä." Kirjassa Saku Tuominen johdattelee lukijaa näkemään mikä elämässä on olennaista, miten saavutetaan hyvä elämä ja miten ajatusprosessimme usein ovat kovin epäloogisia ja jopa vahingollisia.


Tämä oli varsin inspiroivaa ja innostavaa iltalukemista, sillä luin kirjan osissa ennen nukkumaanmenoa. En muista olivatko uneni kepeämpiä, mutta olo ainakin oli positiivinen. Kirja koostui sopivasti lyhyistä kappaleista, jotka olivat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta muodostivat loogisen jatkumon. Lukuja oli kolme, joista ensimmäistä, nimeltään Into, voisi pitää johdatuksena ongelmiimme. Toinen luku, Alho, pureutuu syvemmälle ongelmiin. Valo, kolmas luku, nimensä mukaisesti tuo valoa siihen, miten voimme ajatusmallejamme muuttamalla muuttaa elämäämme paremmaksi ja onnellisemmaksi.

En paljasta sisällöstä nyt tämän enempää, mutta ongelmat, joista kirjassa puhutaan ovat universaaleja ja inhimillisiä. Uskon, että tämä kirja herättäisi uusia ajatuksia kaikille, joita arki puuduttaa.

Saku Tuomisen kieli on kadehdittavan selkeää, loogista ja yksinkertaista. Sisältö ei tietysti ole yksinkertaista, mutta on virkistävää kohdata kirjoittaja, joka ilmaisee itseään niin hyvin. Selkeä kieli mahdollistaa sen, että huomio kiinnittyy sanojen sisältöihin eli juuri siihen, mitä kirjailija yrittää sanoa.

Kirja haastaa tarkastelemaan omia tarkoitusperiä ja taka-ajatuksia ja muuttamaan niitä.
Olemme mestareita vetämään piikkilanka-aidan sen välille, mihin ehkä voisimme mennä ja mihin ei todellakaan kannata yrittää. Teemme niin sormituntumalla, vastoin parempaa tietoa.
Entä jos kyseessä on itse rakentamamme selitysmekanismi?
Voiko olla, että ne "saavuttamattomat, epärealistiset unelmat" eivät ole sen paremmin saavuttamattomia kuin epärealistisiakaan?
Ne vain ovat unelmia, joiden saavuttaminen on hieman haasteellisempaa.
Kun sanomme, että se ja se ei tunnu järkevältä, onko se itse asiassa tapa olla sanomatta, että sen saavuttaminen tuntuu ihan mahdolliselta mutta aika työläältä ja jopa pelottavalta.
Se on armollista kielenkäyttöä, sillä siinä missä epärealistisen tekemättä jättäminen tuntuu järkevältä, työläästä ja pelottavasta luopuminen on ainoastaan merkki arkuudesta.
Jos elämä tuntuu tylsältä tarpomiselta tai kaipaat virkistäviä ajatuksia, lukaise tämä kirja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.