keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Vinkkaaja: Leena
  • Julkaisuvuosi: 2014
  • Sivumäärä: 334
  • Juoni: Neljä henkilöä, neljä eri aikakautta. Sama suku. Tarinan aloittaa nuori pitäjänkätilö Maria, joka saa aviottoman lapsen Lahjan. Lahja kapinoi äidinsä maailmankuvaa vastaan ja haluaa tehdä elämästään mahdollisimman sovinnaisen. Lahjan pojan vaimo Kaarina elää elämäänsä ja pyrkii purkamaan pois vanhoja painolasteja. Näiden kolmen lisäksi tutustutaan vielä Lahjan mieheen Onniin, jolla on omat salaisuutensa.
Tämäkin kuuluu hyviin kotimaisiin kirjoihin. Tunnelmaltaan tässä kirjassa oli jotain samaa kuin Lundbergin Jäässä. Kerronta on kuvailevaa, mutta hyvin osuvaa. Marian, Lahjan, Kaarinan ja Onnin avulla tutustaan aikakauteen välillä 1895 - 1996. Tarinaa alkaa Mariasta ja päätyy Kaarinaan. Kaarinan avulla lukijalle selviää ne viimeisetki salaisuudeksi jääneet asiat.

Kirjassa on vahvoja henkilöhahmoja, oman tiensä kulkijoita. Pian kirjan alussa on aika karu kuvaus 1800 -luvun lopun kätilönä toimimisesta. Sanotaanko, että kirja sai ainakin täyden huomion. Maria piti oman päänsä ja sai aviottoman lapsen: Lahjan. Maria rakensi oman elämänsä omin käsin ja omin varoin. Lahja sen sijaan halusi tehdä kaiken oikein. Niin, että kaikki näytti ainakin ulos päin siltä, miltä pitäisikin. Ikävä kyllä Lahjaa ei voi sanoa aikakautensa vangiksi, samoin näyttävät edelleen monet ihmiset ajattelevan. Toivoisin itsestäni löytyvän enemmän Mariaa kuin Lahjaa. Kolmen vahvan naisen ketjussa viimeisenä on Kaarina. Kaarina, joka saa sietää ikävää anoppiaan Lahjaa. Kaarina, joka ei halua tehdä asioita juuri samoin kuin tähänkin asti on tehty. Kaarina, joka haluaisi elää omanlaistaan elämää, tosin appensa rakentamassa talossa anopin valvovien silmien alla. Näiden kolmen naisen lisäksi päähenkilöksi nousee Lahjan mies Onni. Onni, jolla oli suuri salaisuus. Mutta kaunis salaisuus. Tosin ei kyseisen aikakauden sääntöjen ja normien mukaan.

Pidin paljon kirjan kuvauksista. Sanoja ja selityksiä ei tässä kirjassa kuitenkaan tuhlailtu. Asiat tapahtuivat eikä niitä pahemmin selitelty. Jotkut asiat selvisivät kirjan lopussa muiden tapahtumien kautta. Jotkut asiat jätettiin lukijan pääteltäväksi.

Neljän henkilökuvauksen lisäksi kirjasta saa selkeän kuvan Suomen muuttumisesta, tosin Kuusamon näkökulmasta. On aika ennen sotaa, on aika sodan varjossa ja aika sodan jälkeen. Tavaroita pakataan, tavaroita jätetään. Omaisuus jätetään taakse ja elämä rakennetaan uudestaan, kun siihen on mahdollisuus.
- Nyt alettiin pakata, Maria sanoi ja käveli sisään. Iltakuuteen mennessä kaikki oli valmista. Koko elmää oli lajiteltu ja arvioitu. Moni esine vaelsi kasasta toiseen ja takaisin, tavara sai arvonsa paitsi hinnan ja muiston, myös painavuutensa mukaan. Matkaan oli otettu kaikki vähänkin tärkeän oloinen, jonka silti saattoi itse kantaa. Lapsilla oli kyltti kaulassaa, haitarikamera ja lasiset negatiivit oli tuettu höyhentyynyjen keskelle, hopeatarjotin ja tähkälusikat piilotettu ryijyn sisälle päreisen pyykkikorin uumeniin. Liian paljon oli jäänyt ottamatta mukaan.
Kenelle? Tämä kirja kannattaa lukea. Teksti on hienoa, tarina loistava. Ja loppua kohden tapahtumat huipentuvat ja tapahtuneet asiat saavat ainakin osittain syynsä.

3 kommenttia:

  1. Tämä on yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen vähään aikaan lukenut. Ihan huikea tarinan kaari! Luin tämän suorastaan ahmien!

    Kirjan henkilöistä minua jäi eniten mietityttämään Lahja. En voinut aluksi ymmärtää, mistä hänen katkeruutensa (ja puhtaalta pahuudelta _vaikuttava_ käytöksensä) johtui. Ainoa selitys, jonka lopulta keksin, oli että hän oli suunnitellut itselleen tietynlaisen elämän ja kun se ei toteutunutkaan sellaisenaan, hän katkeroitui kamalalla tavalla. Hänen katkeruutensa ei tuntunut minusta, nykyihmisestä, edes kovin oikeutetulta. Oli vaikea asettua hänen asemaansa siihen aikakauteen, joka tietysti mutkisti asioita paljon kun naisten toimintamahdollisuudet olivat niin rajatut.

    Katkeruus on kyllä sellainen kirous, miltä toivoisin (varsinkin tämän kirjan luettuani) välttyväni. Vähän säikähdin kirjan sanomaa: näinkö helppo ihmisen on katkeroitua. Miten sinä koit tämän teeman kirjassa? Sehän ei ollut kuitenkaan pääteema, mutta jostain syystä se kolahti minuun.

    Minua häiritsi se, etten tiennyt missä kirjassa mainitut paikat sijaitsi. Olisin kovasti halunnut pystyä katsomaan kartasta kylät ja kaupungit. Jotenkin minulta meni ohi myös tuo Kuusamo tapahtumapaikkana.

    Tämä kirja on kyllä ansainnut kaikki kehut, joita se on saanut lehdiltä viime kuukausina. Todella mielenkiintoinen lukukokemus!

    - Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkeruus nousi tosiaan aika suureen näkyvyyteen tässä kirjassa ja kieltämättä se jäi vähän jopa pelottavana teemana mieleen. Haluaisin tosin edelleen uskoa, ettei katkeruus iske noin vain. Ihmisen on itse annettava sille mahdollisuus. Jos tietoisesti pyrkii välttämään katkeroitumista niin kenties siinä myös onnistuu. Tosin taipumus katkeruuteen on varmasti luonnekysymyskin.

      En nyt muista, että mistä tulin tietoiseksi siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Kuusamoon. Luultavasti se on käynyt ilmi jostain kirjailijan haastattelusta etukäteen ja sen jälkeen kirja tapahtui koko ajan päässäni Kuusamossa.

      //Leena

      Poista
  2. Millaista symboliikkaa ja teemoja teidänmielestä kirjassa esiintyy.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.