keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kjell Westö: Kangastus 38

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: 2013
  • Sivumäärä: 334
  • Juoni: Vuoden 1938 Helsinkiin sijoittuvassa romaanissa kurkistetaan suomenruotsalaisen eliitin elämään toisen maailmansodan kynnyksellä. Varatuomari Thune pitää asianajotoimistoa ja tapaa ystäviään keskiviikkokerhossa. Thunen konttoristi rouva Wiik kantaa vuoden 1918 sodan painavia muistoja sydämessään. Muistot ovat paljon raskaampia kuin aluksi saattaisi kuvitellakaan.

Kirjan ehdottomasti parasta antia olivat Helsingin kaupunkikuvaukset, joiden uskon olevan historiallisesti todenmukaisia. Oli jännittävää yrittää kuvitella miltä Helsinki näytti siihen aikaan. Kirjan avulla se oli helppoa, sillä kuvaukset olivat niin eläviä. Lisäksi monet Helsingin nykyisen kantakaupungin talot olivat silloin jo pystyssä, joten maisemaa oli helppo kuvitella.

Kangastus 38:lla oli dramaattinen juoni, ja jännitys pysyi hyvin yllä. Vähä vähältä paljastettiin rouva Wiikin menneisyydestä uusia asioita, jotka laittoivat aiemmin kerrotun uuteen valoon. On hyvä, että vuoden 1918 tapahtumista kirjoitetaan nykyään niin monipuolisesti ja myös punaisten näkökulmasta. Sota on traaginen vaihe suomalaisten historiassa ja ansaitsee tulla käsitellyksi hyvin.

Olisin kaivannut kirjan loppuun kirjailijan osuutta, jossa hän olisi kertonut mikä kirjassa pitää paikkansa ja mikä on kirjailijan luomaa tarinaa. Kirjassa oli kyllä sellainen, mutta se oli niin lyhyt, että ei oikeastaan tuonut lisäarvoa historiaa tarkemmin tuntemattomalle lukijalle. Siksi olisin ollut kiitollinen myös lyhyestä historiakatsauksesta. Lukion historiantunneista ei ole jäänyt mieleen esimerkiksi kuinka moni punainen suljettiin vankileireille ja kuinka moni selvisi niistä hengissä. Se olisi vienyt kirjan tarinan syvemmälle tasolle.
Milja Matilda ei tiennyt miksi naisvangit olivat niin paljon elinvoimaisempia kuin miehet.
--- Monien miesten silmissä oli jotakin sammunutta ja kuollutta. Kuin he olisivat vaipuneet niin syvälle epätoivoon, etteivät enää halunneet elää.
Naisten silmissä taas paloi tuli edelleen. Hän näki elämänhalun kipinöivän heidän katseissaan kasarmin hämärässä, hän kuuli heidän toivottavan toisilleen hyvää yötä vakaalla äänellä ennen kuin he asettuivat pitkäkseen ja yrittivät saada unta karulla asfalttilattialla. Jotkut paloivat vihasta valkoisia kohtaan, toisia kannatteli yksinkertainen unelma että pääsisi jonakin päivänä pois leiriltä ja alkaisi taas elää.
Ehkä oli niin, Matilda ajatteli myöhemmin luettuaan kirjoja ja tutustuttuaan Hannekseen, että miehet aina odottivat liikoja. Itseltään, elämältä, vallankumoukselta. Kun taas naiset - varsinkaan työläisnaiset - eivät odottaneet mitään, eivät ainakaan mitään hyvää.
Siksi naisista tuli kuin tiukkaan punottua köyttä: peräänantamattomia ja loppuun kulumattomia.
Vaikka pidin tarinasta ja aihepiiristä, kirjan henkilöt jäivät etäisiksi. Jotta kirja koskettaa minua lukijana, täytyy henkilöiden olla inhimillisiä ja sellaisia joihin voin samaistua. Minun täytyy ymmärtää heidän tunne-elämäänsä ja toimintansa motiivit, jotka kertovat syyt heidän käytökselleen (erityisesti silloin jos se vaikuttaa itsekkäältä tai järjettömältä). Varatuomari Thunen tai rouva Wiikin persoona ei avautunut minulle sillä tavalla.

Uskon, että kaikkia lukijoita se ei suinkaan häiritse. Kirjan voi tulkita myös niin, että tunnepidättyväinen kirjallinen ilmaisu kuvasti molempien päähenkilöiden tunne-elämän ongelmia. En ole lukenut muita Kjell Westön kirjoja, joten en osaa sanoa kuinka tyypillinen kirjoitustyyli tämä hänelle on.

Erityismaininnan ansaitsee se, että kirjassa sivuttiin Euroopaa tuohon aikaan riivanneita juutalaisvainoja. Vainoa kokivat myös Suomen juutalaiset ja tässä kirjassa tilanteen absurdius ja häpeällisyys tulivat iholle. Tuomarit julistivat yleisön tyrmistykseksi juoksukilpailun voittajaksi toiseksi tulleen, sillä kilpailun oikea voittaja oli juutalainen. On tärkeää muistaa menneisyyden tapahtumat, jotta voimme estää niitä tapahtumasta uudelleen. Tämä aihepiiri on jälleen hirveällä tavalla ajankohtainen.

Tämä kirja sopii erityisesti ajan kuvauksista kiinnostuneille. Kirja käsitteli monia mielenkiintoisia teemoja ja sijoittui aikaan, jolloin Suomessa vasta seurattiin Euroopassa leviävää maailmansotaa eikä vielä osattu arvata sen vaikutuksia Suomelle. Myös Helsinki-fanit nauttivat historiallisen pääkaupungin kuvauksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.