torstai 14. toukokuuta 2015

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Vinkkaaja: Petra
  • Sivumäärä: 269
  • Julkaisuvuosi: 2013
  • Juoni: Kolmekymppinen Frida on elämässään suurten päätösten äärellä. Hänen miehensä toivoo lasta, mutta Fridaa vaivaa suvussa kulkeva rauhattomuus, joka yllyttää valitsemaan lähtemisen ja vapauden jäämisen ja perheen sijasta. Menneiden sukupolvien valinnat tuntuvat painavina vielä nykyhetkessäkin ja Frida kerii auki sukunsa tarinaa: oman isänsä, joka pakottautui jäämään huonoin seurauksin; isänisän Pojun, joka lähti ja jätti taakseen niin paljon; isänisänäidin Sirin, joka jäi vangiksi omaan elämäänsä.


Olen viime aikoina lukenut kaksi muutakin tuoretta sukupolviromaania (Kinnusen Neljäntienristeys ja Lähteenmäen Ikkunat yöhön) ja aihe ei vieläkään kyllästytä. On valtavan mielenkiintoista pohtia millä tavalla menneiden sukupolvien valinnat ja pyrkimykset vaikuttavat elämäämme tänä päivänä.

1900-luvun alussa syntynyt Sigrid Eleonora, Siri, hotellinomistajan tytär, unelmoi loisteliaasta ja jännittävästä elämästä, mutta naituaan ikävystyttävän Per Henrikssonin ja saatuaan lapsia, hän tyytyy unelmoimaan, että lapsista nuorin, Poju, vie hänet aikuistuttuaan ulkomaille seikkailuihin. Pojulla onkin palava halu päästä Amerikkaan, jonne hän pian lähtee jättäen koti-Suomeen äitinsä, vaimonsa ja lapsensa. Poju ei asetu aloilleen Amerikassakaan vaan toteuttaa lähtemisensä vielä monen monta kertaa. Pojun poika Raimo on perheensä kunniallisesti elättävä myyntimies, joka sairastuu skitsofreniaan ja jättää hänkin tavallaan perheensä. Frida, Raimon tytär, on hoitanut vuosia isäänsä ja pelkää sitoutumista Emiliin. Hän lähtee Montpellieriin pohtimaan haluaako olla ihminen, joka lähtee vai jää.

Kirja etenee kahdessa tasossa. Välillä kuljetetaan menneiden sukupolvien tarinaa kronologisesti ja välillä Frida elää nykyelämää ja muistelee omaa menneisyyttään. Menneiden sukupolvien tarina on looginen ja etenee hyvin, mutta Fridan elämää koskevat osat ovat ajoittain hiukan sekavia enkä lukijana aina tiennyt mistä ajasta puhuttiin. Se ei kuitenkaan haitannut lukukokemusta tai tarinan ymmärtämistä.

Frida tekee mielenkiintoisia pohdintoja ja johtopäätöksiä suvun vaiheista.
Ajatuksissaan hän rakasti meitä lapsia, ja tyttöä yhteiskoulun pihalla hän rakasti ehkä eniten; yhä rakastaa, vaikka tyttö yhteiskoulun pihalla on tukeva keski-ikäinen nainen, joka ei halua olla missään tekemisissä hulluuden kanssa.
Olin ajatellut, että haluan perheen oman rikkimenneeni tilalle - ja nyt ymmärsin yhteyden, tämä oli sama halu kuin isällä sen kesän jälkeen, kun hän palasi San Franciscosta.
Isä yritti jäädä, vaikka halu lähteä oli niin valtava, että hän meni vapaa-aikanakin lentokentälle katsomaan koneita. Isä yritti pysyä paikoillaan, mutta hän kaatui sisäänpäin. Teki sisälleen maailman, jonne kukaan ei voinut häntä seurata eikä häntä sieltä löytää.
Tämä on kirja sinulle, jota lähtemisen jä jäämisen tematiikka kiinnostaa. Kumpi on vaikeampaa ja kumpi tuskallisempaa. Kirja on ehdottomasti mielenkiintoinen myös monen sukupolven kasvutarinana ja kuvauksena 1900-luvusta.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.