sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Stig Saeterbakken: Läpi yön

Vinkkaaja: Tiina

Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 268
Juoni: Norjalaisen hammaslääkäri Karl Meyerin poika kuolee oman käden kautta ajettuaan autolla
humalassa rekkaa päin, ja tragedia pakottaa varsinkin perheen isän miettimään, miksi oma poika päätyy noin synkkään ratkaisuun. Mies punnitsee jo tekemiään ratkaisuja ja niiden mielekkyyttä, mutta tämä ei kuitenkaan riitä. Meyer lähtee Itä-Eurooppaan arvoituksia huokuvalle retkelle, jonka tarkoitus on löytää vastauksia kysymyksiin, joihin ei välttämättä ole ratkaisua.

Läpi yön on psykologinen trilleri, joka loppua kohti alkaa sekoittaa kauhunsekaista satufantasiaa realismiin.  Kirjan puoleen väliin saakka teos keskittyy enimmäkseen realistisesti Meyerin perhe-elämän takaumiin  ja avioliiton ulkopuoliseen suhteen kehittymiseen, joka loppujen lopuksi johtaa pariskunnan eroon. Pojan kuolema kuitenkin laittaa kaiken hyrsky myrskyn isän pään sisällä, ja hän miettii ratkaisujensa mielekkyyttä.

Kun ajatuksen ovat jo tarpeeksi sekaisin, Meyer kulee kerrottavan Slovakiassa sijasitsevasta kummallisesta talosta, jossa ihminen joko selviää kohdattuaan omat demoninsa tai tuhoutuu, jos ei pysty niitä käsittelemään.

"Muistaakseni oli saman päivän ilta, kun Boris kertoi minulle salaperäisestä talosta jossain päin Slovakiaa, hän ei tiennyt missä, jossa ottamalla yhteyttä oikeisiin henkilöihin ja maksamalla riittävän summan rahaa, arvatenkin huimaavan suuren, sai avaimen sekä lapulla osoitteen ja ajankohdan, tarkan kellonlyömän ja päivämäärän, jolloin - jos meni taloon juuri silloin - kohtasi elämänsä pahimmat pelot. Oli ihmisiä, jatkui Boris, jotka väittivät käyneensä talossa ja tulleensa ulos kevein mielin, parantuneina kaikesta, mikä oli painanut heitä, hilpeinä ja iloisina, eikä heidän ruumistaan ahdistanut enää mikään. Toiset, hän sanoi, olivat palanneet kasvot rumina ja vääristyneinä, niin että heidän läheisilläänkin oli vaikeuksia tunnistaa heitä. Erään iho oli aiva harmaa ja nenä siirtynyt poskelle, eikä mies sanonut enä sanaakaan kenellekään, sulkeutui asuntonsa yhteen huoneeseen ja jäi sinne, kunnes kuoli vain vain pari viikkoa myöhemmin. Eräs toinen oli kuulemma mennyt talosta suoraan rautatielle ja heittäytynyt tavarajunan eteen, joka oli katkaissut hänen kaulansa."   

Hammaslääkäri pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja hyppää oman mielensä syövereihin. Slovakian reissu on jo selkeää satufantasiaa.

Romaanin perimmäisenä ideana lienee selviytymiskamppailu ehkä elämän pahimman tragedian keskellä: oman lapsen kuoleman. Meyer pohtii paljon omaa suhdettaan poikaansa, vielä elossa olevaan tyttäreensä ja ex-vaimoonsa ja rakkauttaan heitä kohtaan. Teemana on myös ihmismieli ja se, miten se rakentaa maailmasta aiva omat sääntönsä ja tulkintansa.

Tartuin kirjaan into piukkana, koska genre on itselle mieluista ja juonen salaperäisyys sai mielikuvituksen laukkaamaan. Mutta voihan pettymys! Lukijana Meyerin itsekkäät päätöksen häiritsevät ja raivostuttivat, en saanut luotua tapahtumien välille aina tolkkua - jonkunlainen koheesio puuttui -  ja henkilöhahmot jäivät etäisiksi ja yksioikoisiksi. Kirjan luettuani kohautin olkapäitäni ja totesin, ettei teoksesta jäänyt kovinkaan vaikuttavaa muistijälkeä. Hieno idea, mutta toteutus ei jostain syystä toiminut.

Suosittelen kirjaa lukijoille, jotka osaavat heittäytyä realismin toiselle puolelle ja joita suhteellisen hankalasti toteutettu monikerroksisuus kiehtoo. Kannattaa lukea kirjaa myös ajankohtana, jona keskittyminen ei hajoile eri suuntiin.        

2 kommenttia:

  1. Sain tämän kirjan ja yritin löytää hieman tietoa tästä. Lähinnä arastelen mahdollista ankeutta. Luen juuri kirjaa Kunnes kerron totuuden.

    VastaaPoista
  2. Onhan kirja ankea, mutta uskon kyllä, ettei kannata pelätä sitä niin paljon, että jättää teoksen lukematta. Ankeutta enemmän minua häiritsi (niin kuin postauksessa mainitsin) se, etten saanut luotua tapahtuminen välille kunnon yhteyttä. Olisi mielenkiintoista lukea oma mielipiteesi kirjasta, kun olet sen lukenut!

    Tiina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.