Jo Baker: Longbournin talossa

Vinkkaaja: Leena

• Sivumäärä:445
  
• Julkaisuvuosi: 2013 (suomeksi 2014)
• Juoni:Kirjan alaotsikko " Palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo" kertoo jo paljon tämän kirjan juonesta. Tapahtumat sijoittuvat Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta tuttuun Longbournin taloon. Tällä kertaa tapahtumia seurataan vain palvelusväen näkökulmasta. 

Suhtauduin tähän kirjaan hieman ennakkoluuloiseisti, mutta jostain kumman syystä se päätyi silti käteenin kirjastosta. Hyvä niin. Tämä Ylpeyden ja ennakkoluulon sisarteos tai rinnakkaisteos tai miten kirjan haluaa määritelläkään avaa hyvällä tavalla sitä rinnakkaista todellisuutta, mikä ylhäisön elämällä aina on. Ne ihmiset, työmuurahaiset, jotka ahertavat sormet verillä ja huolehtivat siitä kaikesta, mikä taustalla pyörii. Vaikkakin Ylpeys ja ennakkoluulo sijoittuvat täsmälleen samaan kartaanoon, on tämä tarina kuitenkin irrallinen oma tarinansa. Ei tarvitse tietää mitään Bennetin tytöistä, mutta toki se antaa tarinalle oman lisämausteensa.

Tässä romaanissa ei kaunistella palvelusväen oloja. Elämän karuja asioita kerrotaan kaunistelematta. Palvelusväen askareihin kuuluu niin ruoan tekeminen, pyykin peseminen, saippuan valmistaminen kuin yöastioiden tyhjentäminenkin. Normaaleja asioita, joita kartanossa tapahtuu. Normaaleja asioita, jotka palvelusväki hoitaa herrasväen nauttiessa, heidän itsestään selvinä pitämistään, eduista.

Päivä, jota ei olisi millään malttanut odottaa, koitti lopulta, niin kuin ne aina koittavat. Talossa oli iltapäivällä kova tohina, ja kun Sarah oli saanut Kittyn hiukset kiharretuiksi, käsien kylmänkyhmyihin sattui niin, että hän olisi voinut itkeä kivusta: punaisia ja pinkeitä kyhmyjä tykytti, ja kipu paheni joka kerta, kun Sarah kyykistyi kuumentamaan kiharrussaksia liekeissä. 

Romaanin päähenkilö on palvelustyttö Sarah, joka on uuttera ja ahkera. Sarahin elämä muuttuu aavistuksen mielenkiintoisemmaksi (hänen itsensä mielestä), kun taloon saapuu uusi miespalvelija James. Romaanissa seurataankin sekä Sarahin että Jamesin tarinaa, ja totta kai kirjassa on rakkaustarina. Kuinkas muutenkaan.

Tämän kirjan paras puoli oli mielestäni nimenomaan palvelusväen arkisten olojen kuvaaminen. Olen lukenut Austenin kirjoja hieman nuorempana, n.15 vuotta sitten ja en silloin todellakaan miettinyt hetkeäkään palvelusväen oloja. Palvelusväki ikään kuin kuului sinne taustalle eikä heidän omat elämänsä tulleet edes mieleeni. Onkin siis hyvä, että Baker päätti valottaa myös näiden heikompiosaisten elämää.

Kenelle? Jos olet lukenut Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulon, niin lue toki tämäkin. Mukavaa ja kevyttä lukevaa, sopivaa näin kesäksi.